lauantai 13. tammikuuta 2018

Hyytävän kylmää!

Vietimme joululoman Miehen sukulaisten luona Kanadassa. Koko Pohjois-Amerikka kärvisteli paukkupakkasten kourissa. Pakkasen purevuutta lisäsi ainakin Etelä-Ontariossa kova tuuli. Vierailimme heti joulun jälkeen Niagaran putouksilla. Kauniista maisemista huolimatta kävely jäi lyhyeksi, emmekä suunnitelmista huolimatta patikoineet ollenkaan kanjonin reunaa pitkin.

Osallistuin taas intopinkeänä erilaisiin joulukalenterineulontoihin. Alotin etsiä niitä jo marraskuun alussa ja silti muutama tosi kiva jäi huomaamatta. Ihan kaikkein suosituimpiin en osallistunut, eikä miulla olisi ollut aikaakaan neuloa jokaista mielenkiintoista joulukalenteria.

 Yksi mukavimmista kalenterineuleista oli kauluri, jota neulottiin vain muutama kerros päivässä. Alussa ajattelin, ettei se riitä ja että kaulurista tulee varmaan liian kapea. Onneksi arveluni osoittautuivat vääriksi ja kaulurista tuli juuri sopiva. Ohje oli sekä pitemmälle että lyhyemmälle kaulurille. Mie neuloin lyhyemmän, mikä olikin miulle sopivampi ratkaisu.
 Ennen ensimmäistä vihjettä huiviin tehtiin väliaikainen aloitus, joka purettiin lopussa pois ja sitten silmukoitiin yhteen viimeisen kerroksen kanssa. Vai pääteltiinkö se sittenkin kolmella puikolla? En muista. Neuloin nimittäin kaulurin loppuun aamuyöllä, sillä aikaerosta johtuen heräsin ennen neljää pirteänä kuin peipponen monena aamuna. Onneksi neulojan ei tarvitse pitkästyä tai harmitella sitä, ettei voi tehdä mitään. Aina voi ottaa neuleen esiin ja nauttia siitä, että kerrankin neuloa tuntikausia kenenkään häiritsemättä.
Neuleen tiedot löytyvät Ravelryn projektisivultani.
 Toinen varhaisen aamun neule oli kirjoneulekauluri, jonka olin aloittanut melkein 2 vuotta sitten. En alkuinnostuksen jälkeen ollut päässyt kovinkaan pitkälle. Tässä neulottiin 160 cm pitkä putki, joka sitten silmukoitiin yhteen päistään. Jos olisin muistanut marraskuun lopussa tämän neuleen, en olisi aloittanut joulukalenterikauluria, sillä nehän ovat kovin samantapaiset. Toinen näistä menee lahjalaatikkoon.

 Inspiraation tämän jo ufoutuneen kaulurin neulomiseen sain Maikin kontti-podcastista, jossa on meneillään Ufo-KAL. Mikähän siinä oikein on, että sitä tarvitsee jonkun tällaisen ulkoisen potkun, jotta saa itsestään irti jonkin jo unohtuneen neuleen loppuunneulomisen? Eikö sitä voisi itsekin päättää, että nyt neulon tätä? Etenkin kun tätä oli todella mukavaa neuloa. Erilaiset kuvioraidat toivat niin paljon vaihtelua neulomiseen, että senttimetrit karttuivat nopeasti. Lankojen päättelykin sujui melkein huomaamattomasti anopin kanssa jutustellessa.
Tätä kauluria ei kuvattu Niagaralla, sillä se ei ollut vielä silloin valmis. Sää oli kuitenkin samanlainen pakkasta parikymmentä astetta ja tuuli tunkeutui luihin ja ytimiin.
Neuleen tiedot on kirjattu Ravelryyn projektisivulleni.
Niagaran putoukset ovat kaamea turistirysä. Putoukset toki ovat upeat, mutta muuten se ei ole meidäntyylinen paikka. Putouksilta alavirtaan kaupungin ulkopuolella on kaunista puistoaluetta, jossa voi patikoida, hiihtää ja käydä piknikeillä. Kun ensimmäisen kerran kävin putouksilla yli 30 vuotta sitten, oli talvipakkaset. Mieleen jäivät joen rannan jäätyneet puut. Ne halusin nähdä uudelleen. Putouksesta nouseva vesihöyry jäätyy rannan puihin. Näky on satumaisen kaunis.

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Pipoilua

Kylmien säiden alettua huomasin, että piponi olivat enemmän tai vähemmän kulahtaneita. Samoihin aikoihin posti toi Puikkomaisterin pipokirjan, jossa oli toinen toistaan ihanampia myssymalleja. Myös Raverystä alkoi putkahdella inspiroivia malleja. Oli saatava pipoja puikoille!
Bousta Beanie on tämän vuoden Shetlandin Wool Week -tapahtuman virallinen pipomalli. Joka vuosi tapahtumaan pyydetään neulesuunnittelijalta pipomalli, jossa käytetään shetlantilaisten lampaitten villasta kehrättyä lankaa. Ohje on ilmainen ja sen saa ladattua ainakin Ravelrystä. Mie en käyttänyt shetlantilaista villaa, vaan piirongin laatikoista löytynyttä ja kauan marinoitunutta alpakkaa. Pipo oli joutuisa neuloa. Ohjeen mukaan mallikertoja olisi pitänyt vielä neuloa yksi lisää, mutta miusta se olisi ollut liikaa. Tykkään lopputuloksesta kovasti. Pipo ei kutita ja on todella lämmin.

Edellisessä postauksessa esittelemäni Pikku unikko -sukista jäi aika lailla lankaa. Kun näin Puikkomaisterin kirjassa Samuele-pipon, tiesin mihin käytän jämälangat. En vain muistanut, että en erityisemmin tykkää neuloa kaksiväristä patenttineuletta.
Ohjeen mukaan tässä pipossa ei ole nurjaa puolta, vaan sitä voi käyttää kummin perin vain. Mie tein sen verran virheitä punaisella langalla, että vihreä puoli on pidettävä päällä. Sen lisäksi ompelin pipoon tupsun, joten en tule kääntämään pipoa toisin päin.
 Puikkomaisterin kirjassa ihastuin erityisesti Veera-pipoon. Se oli saatava heti puikoille! Piposta neulottiin ensin raidat harmaalla  ja vaaleanpunaisella. Sitten muistaakseni turkoosit ja harmaat raidat. Näiden kahden osion väliin neulottiin pystyraitoina keltaista ja vihreää. Päälaelle tuli pyöröneuleena erivärisiä raitoja.

Tätä pipoa oli todella hauskaa neuloa. Koko ajan tapahtui jotain uutta niin paljon, että miulta taisi jäädä osa lyhennetyistä kerroksista tekemättä. Se ei haittaa, pipo istuu päässä hyvin. Tästä tulee miun suosikki koiralenkelle. Pipo on lämmin, muttei liian hiostava. 
Kuvissa katson alaspäin, koska leikin neuleassistentin kanssa. Se ei vain mahtunut kuviin, vaikka hyppi ja loikki ympärilläni kuvaamisen ajan.
Pipojen tupsut tilasin Paaposta. (Veerassa ei ole tupsua.) Ihmettelin aikani, mistä saisin tupsuja. En löytänyt niitä lankakaupoista. Täällä melko lähellä on turkisliike, jossa tupsuja olisi, mutta sinne miun on hankalaa päästä. En ymmärrä, miksi kesti niin kauan tajuta, että netistä löytyy kaikkea?!? Paapo toimitti tupsut todella nopeasti, sain ne muutamassa päivässä.




lauantai 2. joulukuuta 2017

Aamiainen metsässä

Tuli kova himo päästä retkelle metsään. Säätiedotus lupasi rankkaa sadetta, retkipäivästä ei tulisi miellyttävä. Kovasti kuitenkin teki mieli lähteä. Päätimme mennä Salpalinjan taukopaikalle, jossa on hyvä laavu. Se olikin oikea päätös, sillä melko pian alkoi sataa rankasti vettä. Miulla oli repussa pussillinen sukkia kuvaamista varten. Hämärässä marraskuun aamussa kuvaaminen on todella hankalaa ja niinpä yhdet piti kuvata uudelleen kotona.
 Keväällä kerran -sukat ovat Sukka-Finlandian lämmittelysukkamalli, jonka on suunnitellut Lumi Karmitsa. Ohje oli hyvin kirjoitettu ja malli aivan ihana. Näitä oli ihanaa neuloa! Ohjeessa lankana oli paksumpi lanka, mie neuloin ohuesta sukkalangasta (420 m / 100 g), jotta sukista ei tulisi liian isoja. Ohjeessa myös sukan suut oli neulottu erivärisellä langalla, mutta mie en löytänyt sopivaa lankaa varastoistani, joten neuloin yksiväriset sukat.

Lämmittelysukat pitää olla neulottuna muistaakseni kisan loppuun mennessä. Yritin etsiä tästä tarkempaa tietoa, mutten juuri nyt löytänyt. Toivottavasti kilpailusukat ovat yhtä hienoja malleja kuin tämä. Enää 4 yötä ja sitten kisa alkaa! En tosin aijo neuloa nopeuskisassa, vaan omaan tahtiin. Olen joukkueessakin mukana (Lankalaatikon 100 K), mutta pyysin päästä joukkueeseen, jossa ei kauheasti nipoteta.

Pikku unikko -sukkia olen haaveillut neulovani jo muutaman vuoden ajan. Etsiskelin kauan sopivia lankoja ja syyskuussa ne sitten löytyivät Lappeenrannan Pyöröpuikosta. Aloitin heti neulomaan.  Niinpä sitten innoissani neuloin liian pitkät varret. Se ei sinällänsä haittaa, mutta miusta nämä sukat olisivat olleet söpömmät lyhytvartisina.
Ensimmäisen sukan ensimmäiset pikku unikot eivät ihan onnistuneet, sillä tekniikka oli miulle uusi. Tässä neulottiin koko ajan vain yhdellä värillä, toisenväriset silmukat nostettiin neulomatta. Miulla kesti vähän aikaa ennen kuin osasin laskea kerrokset.


Punaiset sukat eivät suostuneet kuvattaviksi hämärässä aamussa. Herkät palmikkotkuviot eivät tarkentuneet millään kameran linssiin ja kirkas väri haaleni valkoisen suuntaan. Eiväthän nuo yllä olevat kuvatkaan kovin tarkkoja ole. Malli on jälleen kerran Ravelryn Solid Socks -ryhmän mysteerisukka. Suunnittelija halusi tehdä sukat, joissa olisi koko ajan jotain mielenkiintoista tekemistä, joka veisi ajatukset pois stressaavista asioista. Malli oli juuri sellainen. Neulominen maistui hyvälle ja tykkään lopputuloksesta kovasti!
 Metsässä kaikki maistuu herkulliselta. Aamiainen oli syöty ja sateen vuoksi lähdimme kohti kotia. Kuvassa näkyy majavan kaatamia puunrunkoja. Ne on kuvattu ennen rankkasadetta.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Kanadan juhlavuosi

Myös Kanada täyttää tänä vuonna vuosia. Grocery Girls -podcastissa juhlittiin kesällä 150-vuotiasta Kanadaa KAL:illa, jossa neulottiin kanadalaisia neuleita. Kaliin kelpuutettiin mallit, joissa oli käytetty kanadalaista lankaa, suunnittelijaa tai jotain muuta maahan liittyvää. Mie halusin osallistua neulomalla Miehelle, joka siis on Kanadasta kotoisin, suomalaisen kaulurin kanadalaisesta langasta. Tilasin heinäkuun alussa langat ja jäin odottelemaan. Aikaa neulomiseen olisi runsaasti, sillä KAL päättyisi vasta elokuun lopussa.



Elokuun alussa hoksasin, että lankoja ei näy eikä kuulu. Otin yhteyttä värjäriin, joka sanoi lähettäneensä langat aikoja sitten. Langat olivatkin hävinneet postissa. Värjäri oli todella ystävällinen ja lupasi värjätä lisää lankaa ja lähettää langat uudelleen miulle. Siihen kului tietenkin aikaa ja niinpä sain langat vasta elokuun lopulla, joten varsinaiseen KALiin en ehtinyt osallistua. Se ei tietenkään haittaa, sillä enhän mie KALin takia neulo. 
Kaulurilangan lisäksi olin tilannut sukkalankaa. Sain myös yhden ylimääräisen vyyhdin  DK-vahvuista lankaa hyvitykseksi hävinneistä langoista, vaikkei katoaminen lähettäjän syy ollutkaan. Ihanan ystävällistä!



Neuloin joskus '90-luvulla Miehelle perinteisen suomalaisen kalurin. Olen neulonut hänelle muitakin kaulureita, mutta tämä malli on ollut hänestä paras. Kauluri on jo ihan repaleinen, mutta koska se on niin hyvä, mies on yhä pitänyt sitä. Otin mitat vanhasta kaulurista ja neuloin tismalleen samanlaisen. Ja hyvä kuulemma tuli!
Kuvissa näkyy myös '90-luvulla tuttavani lampaiden villasta kehrätystä langasta neulomani retkeilypaita. Suomenlahdelta kävi kylmä viima Varlaxuddenin rantaan, paita oli tarpeen.

Neuleen tiedot löytyvät täältä.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Keskikesää ja myöhäissyksyä


Myöhäissyksyllä on hyvä retkeillä Repoveden kansallispuistossa, silloin saa kulkea kaikessa rauhassa. Etenkään keskellä viikkoa muita retkeilijöitä ei tapaa. Me päätimme kiivetä Olhavan vuorelle, joka on Etelä-Suomen suosituin kiipeilykallio. Emme kylläkään kiivenneet kallioseinää pitkin, vaan kömmimme retkeilypolkua pitkin kallion huipulle.
Heinäkuun alussa törmäsin Ravelryssä kauniiseen lapasmalliin, jota oli pakko heti alkaa neuloa. Piirongin laatikoista löytyi sopivaa lankaa kesäisissä väreissä. Ainut, mitä ei löytynyt oli aikaa neuloa näitä lapasia. Ne lojuivat vieraskamarin sängyllä viikkokausia. Vasta syyslomalla sain lapaset valmiiksi.
Ohjeessa oli jotenkin erikoisella tavalla tehty kaavio. Niinpä kerroksen vaihtumiskohta on keskellä kämmentä. En vieläkään tiedä, pitikö niin olla, vai ymmärsinkö kaavion väärin. Miulla oli myös vaikeuksia saada toisen lapasen peukalo oikeaan kohtaan. Jouduin purkamaan pari kertaa, ennen kuin onnistuin.
Innostun niin helposti kirjoneulemalleista. Yleensä en ehdi heti aloittamaan niitä, joten aikaa jää ihastuksen punnitsemiseen. Joskus ihastus ei kestä kauaa ja silloin en neulo mallia. Joskus se kestää parikin vuotta ja silloin tiedän, että malli kannattaa neuloa. Tällä kertaa olisi ehkä kannattanut odottaa ihastuksen häipymistä. Kuvissa lapaset näyttävät kauniilta. Minua häiritsee kämmenen keskellä oleva kerroksen vaihtumiskohta. En myöskään jostain syystä tykännyt neuloa näitä.
Midsomer mittens -tiedot löytyvät Ravelrystä.
Ravelryn Fingerless Glove Fanatics -ryhmässä oli mysteerineulonta, johon osallistuin.  Tykkäsin kovasti mallista, vaikkakin muutin loppuvaiheessa ohjetta. onnistuin myös tekemään muutaman virheen, joita en purkanut. Kuvassa näkyy peukalo, jossa värit ovat väärinpäin. Se ei tietenkään haittaa, mutta tein toiseen kämmekkään värit oikein päin ja siitä tuli kauniimpi.
Neuloin myös viimeisen vihjeen ihan eritavalla kuin ohjeessa. Siinä olisi ollut päättelynä raidallinen I-cord, mutta siitä tuli kummallinen möykky, Päätin neuloa kaksiväristä resoria ja siitä tulikin parempi.
Mystery Play Mitts -tiedot löytyvät Ravelrystä.
Kalliolla olisi ollut mukavaa olla pitempäänkin, mutta nälkä kurni ja meidän piti kiiruhtaa alas lammen rantaan nuotiolle.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Lomalla

Lomalla on mukavaa päästä uusiin maisemiin. Tänä syksynä loma sujui sukulaisten ja ystävien kanssa, mutta ehdimme tekemään muutaman päiväretkenkin. Uutena kohteena oli Porvoossa sijaitseva Varlaxudden, joka oli ihana paikka näin syksylläkin.
Osallistun Sukka-Finlandiaan, joka alkaa varsinaisesti itsenäisyyspäivänä, mutta josta on jo ollut neulottavana mysteeri- ja lämmittelysukka. Mysteerisukka on Puikkomaisteri Tiina Kaarelan suunnittelema. Kuvat eivät ole kovin hyviä, sillä kuvausassistentti hyppi ja pomppi ja kiskoi hihnaa koko ajan. Myöhemmin paljastui, että sillä olikin kova hätä, mutta kainona poikana se ei tehnyt mitään tuohon kalliolle, vaan hetken päästä metsään. Emme vielä aina ymmärrä toisiamme.

Sukat olivat todella mielenkiintoiset neuloa. Ensin tehtiin jalkapöydän päälle vinoraitainen neliö, josta poimittiin silmukat jalkapohjaan. Sitten saatuun putkeen neulottiin kärki. Seuraava vaihe olikin "luinkohannytoikein?" -vaihe. Putkeen tehtiin kantapää ja samalla neulottiin erivärisellä langanpätkällä sukan varren aukkoa varten silmukat samaan tapaan kuin lapasen peukalossa. Tuloksena oli suljettu neule, jossa oli sukan kärki ja kantapää, muttei aukkoa jalalle. Aukko saatiin purkamalla langanpätkä pois, siitä alettiin sitten neulomaan vartta.
Kuvista näkyy, että miulle tuli vahingossa 2 saman jalan sukkaa. Se ei minua haittaa, mutta olisin kyllä saanut olla tarkempi.

Olen jo neulonut lämmittelysukat, mutten ole ehtinyt kuvata niitä. Ilta Varlaxuddenissa oli kaunis, mutta pitkämatkalaisena oli aika lähteä kohti kotia. Tänne tullaan kyllä keväällä uudestaan!

lauantai 28. lokakuuta 2017

Syysretkellä

Parhaaseen ruska-aikaan Repoveden kansallispuistossa riitti väkeä. Melkein harmitti, että tuli lähdetyksi, mutta onneksi maiseman värit saivat hyvälle tuulelle eikä "ruuhka" haitannutkaan. Enemmän ihmispaljoudesta oli haittaa, kun etsin sopivaa sukkien kuvauspaikkaa. En halua ihmisiä töllistelemään ja ihmettelemään neuleiden kuvaamista.

Kesän lopulla osallistuin mysteerineulontaan, jossa mallin inspiraationa oli Visbyn kaupungin vanhat muurit. Piirongin laatikoista löytyi kaupungin muurien väristä lankaa, josta aloin neulomaan näitä sukkia. Sukista tuli tylsän väriset, ehkäpä olisi kannattanut valita värikkäämpää lankaa.
Muutin mallia neulomalla kantapään ja keskiraidan pohjavärillä. Jos ohjeessa pelkkä kantapää olisi tullut toisella värillä, olisin tehnyt ruskean kantapään. Keskiraita oli muutenkin miusta malliin sopimaton. Terässä on palmikkoa ja varressa pitsiä, mutta keskellä on nurjilla silmukoilla tehtyä yksinkertaista kuviota. Olisin kaivannut siihen jotain muuta.
Neuloin innoissani terästä liian pitkät, joten Mies saa uudet unisukat. Tylsänväriset sukat saavatkin olla piilossa peiton alla! Täältä löytyvät neuleen tiedot.

Mysteerineuleita on vaan niin kivaa neuloa! Nytkin olisi alkamassa vaikka mitä, mutta olen päättänyt olla osallistumatta. Tämä on vaatinut miulta aikamoisia kieltäytymisiä. Vähän väliä mietin, että jos kuitenkin osallistuisin tähän tai kyllä miulla tähän aikaa riittää...

Olen jo mukana Kalevala CAL:ssa ja Sukka Finlandiassa. Vaikka ne eivät ole varsinaisia mysteerineuleita, miulla ei riitä aikaa tehdä niitä, jos vielä osallistuisin johonkin muuhun. Olenkin nyt oikein urakoinut keskeneräisiä neuleita valmiiksi, jotta ehtisin virkata Kalevala-peiton paloja.