lauantai 16. syyskuuta 2017

Karjalaista

Ravelryn muistiinpanojen mukaan olin aloittanut neulomaan Echoes from Karelia -sukkia heinäkuun 25.päivä. Olimme lähdössä viikon päästä Kolille lomailemaan ja halusin aloittaa mukavan matkaneuleen. Löysin piirongin kätköistä puolitoista kerää vyötteetöntä harmaata, vajaan kerän valkoista ja uuden kerän punaista sukkalankaa. Sain sukan hyvään alkuun ennen lähtöä, joten automatkalla sain ensimmäisen sukan melkein valmiiksi. Juuri ennen Kolia ensimmäinen kerä lankaa loppui. Kaivelin käsityöpussista toisen kerän esiin ja jatkoin neulomista. Samalla mietin, että illalla aloittaisin toisen sukan ja ehkäpä ehtisin jopa kuvaaman sukat Kolilla.
Sitten heräsin mietteistäni ihmettelemään, että miksi uusi lanka tuntui niin kummalliselta. Kauhukseni huomasin, että se ei ollutkaan samaa lankaa kuin ensimmäinen kerä. Väri oli tismalleen sama, mutta langan paksuus ei. Ensimmäinen kerä olikin nähtävästi Sisua ja toinen Hotsocksia. Miten näin voi käydä!! Miuta harmitti kovasti, sillä olimme juuri pysähtyneet Joensuussa, jossa olisi voinut käydä lankakaupassa.
Paluumatkalla sitten pysähdyimme, mutta vaaleanharmaata Sisua ei enää saa mistään, niinpä ostin muuta harmaata. Kotona purin sukan alun ja aloitin uudet. Vaihdoin valkoisen värin mustaan, koska valkoinen kuvio ei näkynyt kovin hyvin vaaleanharmaassa neuleessa. Sukat edistyivät hitaasti, sillä into oli hiipunut.
Kuvasin sukat pari viikkoa sitten Repoveden kansallispuistossa korkean kallion päällä. Takana näkyy Tervajärvi. Huomasin vasta nyt, ettei sukkien kuvaaminenkaan oikein mennyt putkeen, sillä hieno palmikkokuvio ei juurikaan näy kuvissa.
En saanut karjalaisiin sukkiin karjalaista maisemaa, mutta kauniin maiseman silti.

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Ottomaani



Lämpiminä kesäpäivinä istun mielelläni huvimajassa neulomassa ja kuuntelemassa äänikirjoja tai Ylen ykköstä. Pannumyssyn alla on teepannu ja tarjottimella jotain pientä naposteltavaa, näkkäriä tai ruisleipää. Viihdyn siellä tuntikausia. Nojatuoli on mukava ja jalat voi nostaa sen edessä olevalle ottomaanille. Koira juoksentelee vapaana pihalla ja tulee nukkumaan nojatuolin taakse väsyttyään.

Mietin ja suunnittelin pitkään, että virkkaisin ontelokuteesta nojatuoliin ja ottomaaniin päälliset. Ostimme ne molemmat kierrätyskeskuksesta ja ne olivat jo valmiiksi aika kulahtaneita. Kesäkuussa sitten vihdoin sain ostettua vyyhdin ontelokudetta. Lankakaupan myyjä ystävällisesti kertoi, että perinteinen kynäote on näin paksulla langalla raskas kädelle. Olisi parempi pitää koukkua kuin veistä, jolloin ranne ja käsi eivät rasitu niin helposti.

Mitään ohjetta miulla ei ollut. Päädyin virkkaamaan pylväitä ja virkkaamaan levennyksiä joka toisella kerroksella kunnes ottomaanin pyöreä osa olisi valmis. Sitten virkkasin lisäämättä korkeuden verran ja pohjassa vielä muutaman kerroksen kaventamalla, jotta päällinen asettuisi tiukasti ottomaanin päälle.

Virkkaaminen oli raskasta kädelle ja kun työ kasvoi, siitä tuli myös raskas pidellä sylissä. En virkannut kuin muutaman kerroksen kerrallaan. Onneksi kerroksia ei ollut paljoakaan, eikä virkkauskertoja ollut kovin montaa. Työ ei kuitenkaan valmistunut nopeasti, sillä en osannut arvioida langanmenekkiä. Jouduin odottamaan kaupunkireissua kaksi kertaa, jotta pääsin ostamaan lisää lankaa.

Ottomaanin päällinen onnistui hyvin. Lopputulos on juuri sellainen kuin olin haaveillutkin. Väri on myöskin onnistunut. Huvimajassa saa ollakin räikeän kesäistä. Ottomaanin tiedot löytyvät Ravelrystä.

Nojatuolin päällisen virkkaaminen jäin ensi kesään - tai sitä seuraavaan. Tajusin, että jos teen suunnitelmani mukaan, eli peitän koko nojatuolin pehmeän osan virkkaamalla, päällisestä tulee todella painava, enkä jaksa liikutella sitä virkatessani. Luultavasti virkkaan vain mattomaisen päällisen, joka peittää selkänojan ja istuinosan.



sunnuntai 27. elokuuta 2017

Wip valmistui!

Viimeisenä lomailtana kiipesimme vielä kerran Kolin vaaroille ihailemaan kaunista kesäiltaa ja kuvaamaan valmistunutta neuletta. Paha-Kolin kalliot tarjosivat hyvän alustan peitolle, joka oli vihdoinkin valmistunut.
Syksyllä 2012 Ravelryn Baker's Dozen-ryhmässä  alkoi peittopalavaihto, johon ilmoittauduin innolla mukaan. Osallistujat jaettiin 13 hengen ryhmiin. Tarkoituksena oli kuukausittain neuloa peiton pala, joka sitten lähetettiin yhdelle ryhmän jäsenelle niin, että vuorollaan jokainen sai 12 peittopalaa. Etukäteen sai kertoa väri- ja langanpaksuustoiveistaan toiveistaan yms.
Miun vuoro saada paloja oli kesäkuu eli ringin loppupäässä. En saanut 12 palaa, vaan muistaakseni 6. Ringin vetäjät tekivät parhaansa hätististelläkseen osallistujia, mutta en saanut kuin muutaman hätäisesti kyhätyn, väärän värisen palan. Sitten kutsuttiin ns enkelit apuun ja sain loput palat, mutta ne olivat virkattuja yksivärisiä isoäidinneliöitä. Olin todella pettynyt, sillä itse olin neulonut mahdollisimman kauniita paloja saajan toiveiden mukaan.
Sitten Jane Austen's Girls Swap- ryhmässä alkoi toisen tyyppinen peittopalavaihto, jossa osallistujat jaettiin 4 henkilön ryhmiin ja jokainen sai 3 palaa. Näitä vaihtoja oli useamman kerran. Ihan kaikkiin en ehtinyt osallistua, mutta sain todella kauniita paloja. Nyt miulla oli kasa peiton paloja, joista osa oli rumia virkattuja, vääränvärisiä neulottuja ja osa todella kauniita. Viimeisessä Jane Austen-ryhmän vaihdossa eräs osanottaja kertoi, että hän voisi käyttää sellaiset palat, jotka eivät päädy peittoon. Hän yhdistää ne hyväntekeväisyyspeitoiksi. Niinpä lähetin ne hänelle valtameren taa.
Miulta puuttui muutama pala, että saisin peiton valmiiksi. Päätin neuloa ne itse. Tähän kului muutama vuosi. Kesäloman alussa päätin neuloa viimeisen palan ja yhdistää palat vihdoinkin peitoksi. Kun olin saanut palat neulottua, huomasin, että nyt miulla olikin jo liikaa paloja! Sain heivattua yhden ruman vielä pois.
Loppujen lopuksi peitosta tuli mielestäni kaunis. Erityisen iloinen olen siitä, että se lopultakin valmistui. Miulla oli aina huono omatunto, kun törmasin palapinoon, enkä saanut aikaiseksi peiton viimeistelyä.
Nyt voin hyvillä mielein siirtyä seuraavaan peittoon. Kalevala-CAL odottaa! (Toivottavasti se valmistuu nopeamin...)
 Aurinko oli jo laskenut Kolin taakse, niin että Pielisen puoleiset rinteet jäivät varjoon. Oli aika siirtyä ihailemaan maisemia Akka-Kolille.
Peiton tiedot löytyvät täältä.  Varsinaisia ohjetietoja ei ole, sillä palat ovat tulleet ties mistä, enkä ole muistanut kirjata itseneulomieni palojen tietojakaan ylös.

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Haaveista totta

Olen haaveillut parin vuoden ajan villatakin neulomisesta. Miehän olen viime aikoina neulonut vain huiveja, sukkia ja lapasia. Ongelmana on ollut kivan takkimallin ja sopivan langan löytäminen. Olen pikkuhiljaa kerännyt Ravelryyn noin 100 villatakkiohjeen Bundlen eli kimpun. Vuosi sitten elokuussa ostin Pukkilan puikkopäiviltä lankaa takkia varten. Ja sitten mietin ja mietin ja mietin.
Mieluinen ohje löytyi. Lanka oli siihen sopivaa, mutta olikohan sitä riittävästi? Riittäisikö 3 vyyhtiä miun kokoon? Tätä pähkäilin aikani, kunnes päätin tilata lankaa lisää. Ajattelin, ettei haittaa, vaikka värjäyserä olisikin eri kuin miun langoissa. Voisin raidoittaa neuleen, eikä sitä huomaisi, sillä väri on muutenkin epätasainen.
Lopulta selvisi, että lankaa meni vain kaksi ja puoli vyyhtiä. Nyt on puolitoista vyyhtiä ylimääräistä... No, eiköhän niistä tule joku huivi sitten joskus. Tykkään villatakistani paljon. Se on juuri sellainen kevyt ja ohut kuin olin haaveillutkin. Väri on ihana. Tätä pidän varmasti paljon.
Takki kuvattiin Kolin Ryläyksellä elokuun alussa. Parkkipaikalta oli sopivan lyhyt matka nuotiopaikalle, että neuleassistenttikin jaksoi sen tepastella. Lettuja paistaessamme se kylläkin nukkui sikeästi jaloissani. Odotan kovasti, että pentu kasvaa ja päästää pitemmille lenkeille.
Ryläykseltä on henkeäsalpaavat maisemat Herajärvelle, Jerolle, Kolin vaaroille ja niiden takaa siintävälle Pieliselle. Tätä voisi katsoa loputtomiin!
Vähän samanlainen tunne on villatakin neulomisessa. Sitä voisi jatkaa ja jatkaa ja jatkaa. Muutama päivä sen jälkeen  kun olin aloittanut neulomaan tätä villatakkia, aloitin neulomaan myös toista, joka valmistuu pian. Sitten olen ostanut ohjeen yhteen toiseen ja mietin kovasti kolmatta ja neljättä...

lauantai 12. elokuuta 2017

Lankaongelmia

Olen aiemminkin kuvannut lapasia Kolin kansallismaisemissa. Tällä kertaa kiipesimme Mäkrävaaralle, joka on lempipaikkojani Kolin kansallispuistossa. Tässä on ihan lähellä Ikolanaho, jonka ihanaa kukkaniittyä pääsin vihdoinkin ihailemaan. Tätä olin odottanut vuosia. Valitettavasti siellä tuuli niin voimakkaasti, ettei niityllä voinut kuvata neuleita. Jostain syystä Mäkrän huippu oli tuulen suojassa ja sain lapaset kuvattua.
Kerroin jo talvella, miten olin innostunut Lapasesta lähtöö Savossa -kirjasen lapasmalleista. Haluan neuloa kirjasen kaikki lapaset. Muisnaispuku -lapaset halusin neuloa tarvikepaketin langoista, jotta saisin oikeat värit lapasiin. En uskonut löytäväni noin hyvää väriyhdistelmää muista langoista kovinkaan helposti.
Tarvikepakettini oli kuitenkin maanantaikappale, sillä toista lapasta neuloessani sininen väri loppui kesken. Otin yhteyttä Kenkäveroon ja sieltä ystävällisesti lähetettiin heti miulle lisää lankaa. Sitten loppui tummanoranssi lanka. En enää jaksanut pyytää lisää lankaa, vaan käytin vaaleanoranssia lankaa toisen lapasen peukaloon. Halusin myöskin saada lapaset nopeasti valmiiksi, jotta voisin aloittaa neulomaan jotain muuta.
Ohjeen mukaan lapasen pitkälle reunalle olisi pitänyt laittaa lyhyet hapsut, mutta lankaa oli liian vähän hapsuihin. Enkä oikeastaan olisi niitä siihen halunnutkaan. En tykkää hapsuista. Lapasten tiedot löytyvät täältä.
Ravelryn I Make Mittens -ryhmän jokakesäisessä mysteerineulonnassa tehtiin tällä kertaa lapaset, joiden inspiraationa oli muinainen Kreikka. Lapasia oli hauskaa neuloa, sillä niissä tapahtui koko ajan jotain uutta. Tykkäsin neuloa erilaisia kuivioita ja mielestäni lapaset oli hyvin suunniteltu.

Lankavalintani ei vain ollut paras mahdollinen. Lanka oli ehkä himpun verran liian ohutta (550 m / 100 g) ja hairahduin värivalinnoissani. Sininen väri on nimeltään Greece, joten kuvittelin, että kreikkalaisvaikutteisiin lapasiin se sopisi hyvin. Varmasti sopiikin, jos muut värit olisivat sointuneet siihen paremmin. Olisinkin saanut hyvän väriyhdistelmän, jos olisin jättänyt Greece-värin pois ja korvannut sen joko tummanharmaalla tai -oransilla.
Onneksi lankaa jäi jäljelle reilusti. Aloitin neulomaan latvialaislapasia 1,5 mm puikoilla. Lanka sopii siihen loistavasti ja mie nautin! Ainigma-lapasten tiedot löytyvät täältä.


sunnuntai 6. elokuuta 2017

Melomaan?

Heti kesän alussa aloin neulomaan uusia melontasukkia tulevaa kanoottiretkeä varten. Silloin en vielä tiennyt, millainen kesästä oli tulossa. Ei tullut sopivia melontakelejä sellaiseen aikaan, että olisimme päässeet järvelle. No, onhan kesää vielä jäljellä, mutta vapaata aikaa ei enää niinkään. Joka tapauksessa innostuin neulomaan jopa kolmet sukat retkeä varten. Onneksi sentään pääsimme soutuveneretkelle Pieliselle.
Ihastuin tähän puuvillasekoitelankaan lankakaupassa. En ollut suunnitellut ostavani sukkalankaa, mutta tämä kerä oli ostettava. En käyttänyt mitään sen kummempaa ohjetta, vaan neuloin ihan perussukat varresta varpaisiin. Sukista tuli kivat, harmi etten päässyt käyttämään niitä retkellä.
Lankaa jäi sen verran jäljelle, että päätin käyttää sen toisiin sukkiin. Muistin myös, että miulla oli toisista melontasukistaljelle jäänyttä lankaa, joka sopisi yhteen keltaisen langan kanssa.  Nämä sukat neuloin kärjestä varteen, jotta saisin käytettyä langan mahdollisimman tarkasti loppuun. Kantapäät neuloin jälkikäteen. Tykkään kovasti lopputuloksesta, sukista tuli somat ja sain neulottua jämälankoja.

Kun ostin keltaisen langan, tein myös toisen heräteostoksen, Pairfect Design Line By Arne & Carlos -langan. Ajattelin, että kanoottiretkellä olisi hyvä olla mukana myös villasukat.
Langan vyötteessä oli ohje, miten langasta saadaan kuviolliset sukat. Neuloin sukkia matkaneuleena, koska sukissa ei juurikaan tarvinnut ajatella, sen kun vain neuloi. Vihreän värin ilmestyessä piti muistaa aloittaa kantapää tai kärki, mutta muuta ei sitten tarvinnutkaan muistaa. Ostin langan kokeilumielessä. Neuloessa mietin, että miksi ihmeessä neulon tällaista. Miehän tykkään neuloa kirjoneuletta. Miksi tyytyisin lankaan, jolla tulee kirjoneuleen näköistä, mutta kuviot eivät välttämättä asetu kohdalleen, vaan ovat vähän sinnepäin. No, tulipahan kokeiltua.

Retkeä seuraavina päivinä tuuli yltyi niin, ettemme enää päässeet järvelle. Onneksi soudimme pieneen kalliosaareen silloin, kun se oli mahdollista. Lyhyestä retkestä jäi hienot retkimuistot.
Sukkien tiedot löytyvät Ravelrystä:
Keltaiset sukat
Jämälankasukat 
Villasukat

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Joen rannalla

Vihdoinkin oli viikonloppuna hieno kesäsää ja pääsimme retkelle pienen joen rantaan. Mukana olivat eväät, uikkarit, pyyhkeet ja neulotut sukat ja lapaset kuvaamista varten. Vesi solisi koskessa, perhoset ja sudenkorennot lentelivät rantaniityllä, aurinko paistoi ja oli ihana kesäpäivä.
Ihastuin Sydämeni laulu -sukkiin heti kun näin ne Ravelryssä. Hankin langat innolla, mutta kun aloin neulomaan, huomasin että jostain syystä olin ostanut liian paksua lankaa. En kuitenkaan malttanut enää odottaa, että pääsisin uudelleen kaupungin lankakauppaan, vaan päätin neuloa sukat. 
Neuloin samalla muutakin ja sukat olivat välillä pitkäänkin poissa käsistä. En oikein tiedä, mitä tapahtui, mutta toisesta sukasta tuli suurempi kuin toisesta. Miun käsiala pysyy yleensä samana, joten luulen, että toinen sukka on neulottu eri puikoilla kuin toinen. Harmittaa. Onneksi mallina toiminut Mies ihastui sukkiin. Ne sopivat hänelle hyvin ja koska hän pitää niitä unisukkina, ei haittaa vaikka toinen sukka on hiukan suurempi.
Kanada viettää tänä vuonna 150-vuotisjuhliaan. Koska Mies on sieltä kotoisin ja olen itsekin siellä asunut, halusin jotenkin juhlistaa tätä neulomalla. Grocery Girls -podcastissa  on meneillään Kanada-KAL, johon päätin osallistua näillä Newfoundland -lapasilla. Vaikka lapasissa on samoja värejä kuin yllä olevissa sukissa, ne on neulottu eri langasta. Miulla oli peitosta jäljellä Seiskaveikkaa, jota päätin käyttää näihin lapasiin.

Ei lapasissa mitään erityisen kanadalaista ole, enemmänkin niissä näkyy pohjoismainen vaikutus. Toisaalta juuri se on kanadalaista. Eri maista tulleet siirtolaiset ovat tuoneet mukanaan omaa kulttuuriaan ja siitä on syntynyt Kanada. Newfoundland -lapasissa näkyy miusta aika hauskasti eräs 100 vuotta juhlivan Suomen perinteinen lapasmalli, joten näillä lapasilla voi juhlia Suomeakin.
Miulla on vielä toinenkin suunnitelma Kanadan ja Suomen juhlimiseen, mutta odottelen siihen lankoja. Toivottavasti ne saapuvat ajoissa valtameren poikki.