sunnuntai 14. elokuuta 2016

Vihdoinkin valmista!

Kaksi vuotta sitten eräänä heinäkuun alun myöhäisenä iltana sain suuren inspiraation. Olin pitkään ihaillut henkäyksen ohutta huivia, jolla oli osuva nimi: My heaven. Nyt juuri se pitää saada puikoille. Keskiyön tunteina sitten aloitin neulomaan tuota ihanaa huivia. Valitettavasti inspiraatio ei kantanut kovin pitkälle.
Huivi aloitettiin tavallisuudesta poiketen reunapitsistä. Alussa miulle tuli virheitä, jostain syystä en purkanut. Näin jälkeen päin ajateltuna, olisikohan tämä ollutkin syynä innottomuuteeni. En millään olisi jaksanut neuloa kapeaa ja todella piiiiiiitkää reunapitsiä. Viime keväänä sitten pakotin itseni neulomaan. Tunti päivässä reunapitsiä ennen kuin sain luvan neuloa jotain kivempaa. Huh huh!
 Reunapitsi valmistui. Sen jälkeen neulominen muuttuikin mukavammaksi. Paitsi että aluksi ajattelin, että ei kai keskikohdassa nyt mitään silmukkamerkkiä tarvita. Erottuuhan se muutenkin. Ei erottunut. Nyt pitsissä näkyy kiemurteleva "keskisauma". Tämän lisäksi luin kaavion mallikertaa jotenkin väärin ja pitsikuvioni ei ole mallinmukainen, vaikka kaunis onkin. En purkanut. Valmista piti tulla. Olihan huivin tekele lojunut jo kohta kaksi vuotta sohvan takana keskeneräisenä.
Niinpä melkein tasan 2 vuotta silmukoiden luomisen jälkeen huivi valmistui. Ei ehkä aivan ohjeen mukaisena eikä niin kauniina, mutta valmistuipa kuitenkin. Mutta jos unohtaa alkuperäisen mallin, huivista tuli hieno ja kauniskin. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että tämä ufo valmistui vihdoinkin.
Kuvasin huivin heinäkuussa Savossa ystäväni kanssa pappilan salissa ja pihamaalla navetan seinää vasten. Monet neulomani huivit päätyvät lahjaksi, mutta tämän pidän itse.
Huivin lisätiedot löytyvät Ravelrystä.

perjantai 5. elokuuta 2016

Raijan neuleet

Halusin neuloa talvella valmistamalleni nukelle sukat ja villatakin. Itse asiassa aloitin neulomaan sukkia heti, kun nukke valmistui. Mutta sitten iski kyllästyminen. Ei huvittanut. Muu neulominen kyllä huvitti ja ne ajoivat nuken vaatteiden ohi.
Kun heinäkuussa menin lapsuudenkotiini, päätin ottaa kesken jääneet neuleet mukaan. Sainkin sukat valmiiksi ja villatakin aloitettua yhdessä illassa. Villatakkia oli hankalaa tehdä. sillä Raija-nukke oli kotona, enkä päässyt sovittamaan. Arvaukset menivät melkolailla nappiin ja Raija sai tarvitsemansa villatakin ja sukat. Ihan suunnitelmien mukaan villatakki ei edennyt, sillä yksinkertaistin kirjoneulesuunnitelmaani. Tarkoitus oli tehdä jotain hienoa kansanomaista, mutta päädyin kaikista yksinkertaisimpaan malliin. En vain jaksanut innostua ja räpeltää. Kaikesta huolimatta sekä Raija että mie ollaan tyytyväisiä lopputulokseen. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että sain taas yhden keskeneräisen neuleen valmiiksi.
Lanka- ja puikkotiedot on kirjattu Ravelryyn.

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Sukkia, sukkia

Aurinko meni pilveen ja kaukaa kuului ukkosen jyrinää. Se ei estänyt meitä nauttimasta kuuman päivän jälkeen uimisesta ja iltapäivästä erämaajärven rauhassa. Kunpa tällaisia hetkiä olisi enemmän!
Olen taas neulonut sukkia. Harmittaa, kun olen jäljessä blogipostauksissani enkä enää muista kovin paljoa neulomisesta. Sen muistan, että sähläsin molempien sukkien varsissa ja päädyin jälleen purkamaan. Yllä olevien sukkien mallikerta oli yksinkertainen, mutta erilainen kuin mitä olen ennen neulonut ja kesti aikansa ennen kuin tajusin sen. Virheitä tuli niin paljon, että päätin aloittaa alusta.
Näihin sukkiin valitsin yhden väärän värin kirjoneuleeseen. Neuloin molempiin sukkiin kantapäätkin, mutta sitten purin, koska yhtä kuvioraitaa ei oikein erottanut. Nyt kun katson kuvia, olisi punaisen raidankin voinut vaihtaa toiseksi väriksi. Mutta oikeasti punainen erottuu hyvin, vastavalo tekee tepposet kuvassa.
Olen iloinen, että onnistuin neulomaan muuta kuin lempiväriäni punaista. Tosin nyt näyttää siltä, että olisin ihastunut sinisiin sävyihin. Sininen on kaunis väri, mutta punainen on yhä kauniimpi.
 Nämä Åsa-sukat kuuluvat hyväntekeväisyysmalleihin, joista olen kertonut aiemmin hiihtolomalla. Niiden ohje- ja lankatiedot löytyvät täältä.
Näihin Nimi-sukkiin ihastuin Facebookin sukkaryhmässä. Niiden varsiin "kirjoitettiin" oma nimi. Jokaista aakkosten kirjainta vastasi kirjoneuleraita. Idea oli miusta kiva ja laitoinkin ohjeen muistiin heti sen ilmestyttyä talvella. Tarkemmat tiedot löytyvät täältä.


lauantai 9. heinäkuuta 2016

Poutapilviä

En olekaan neulonut teepannumyssyä pitkään aikaan! Kun löytyi kiva, kesäinen malli, oli heti hankittava langat ja neulottava uusi myssy. Tässä mallissa oli kaikki kohdallaan. Kivat, pirteät värit, oikea koko, mukavan vaihtelevaa neulottavaa ja melko nopeasti valmista.
Tykkäsin myös siitä, että pannumyssyssä on vuori. Nokan ja kahvan aukot on viimeistelty kauniisti. Ainut, mikä puuttuu on neuloessani mieleen tulleet poutapilvet. On satanut viikon, aurinko on kyllä tänään pilkahdellut, mutta poutapilvistä saa vain haaveilla.
Onneksi loma ei mene pilalle sateellakaan. Ainahan voi neuloa! Tämän neuleen tiedot ja ohje löytyvät tämän Ravelrylinkin takaa. Myös täältä voi löytää ohjeen: Free pattern # 18.

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Avonlea


Kirja on hyvä, jos sen haluaa lukea uudelleen. Kirja on vieläkin parempi, jos sen haluaa lukea yhä  uudelleen ja uudelleen. L.M. Montgomeryn Anna-kirjat ovat erinomaisia. Luin ne ensimmäistä kertaa 9-vuotiaana, sen jälkeen olen lukenut ne muutaman vuoden välein uudestaan sekä suomeksi että englanniksi. Suvi Ahola ja Satu Koskimies julkaisivat noin kymmenen vuotta sitten tutkimuksen Montogomeryn kirjoista nimeltään "Uuden kuun ja Vihervaaran tytöt". Sen luettuani ymmärsin, miten paljon Anna-kirjat ovat vaikuttaneet minuun. Se näkyy myös blogissani. Anna ihastuu kauniisiin luontokohteisiin, kirjoissa niitä kuvataan hyvin intesiivisesti. Miulla on hyvin annamainen suhtautuminen keto-orvokkeihin, vuokkoihin, niityn kukkiin ja kauniisiin maisemiin.

Kun huomasin Ravelryssä mysteerineulonnan, jonka nimi oli Avonlea (asiaan vihkiytymättömille tiedoksi, että Avonlea on kylän nimi, jossa Anna lapsena ja nuorena asuu) ja jonka vihjeet liittyivät Annan tarinaan, oli miun pakko osallistua.

Piirongin kätköistä löysin vihreää pitsilankaa, joka sopi malliin täydellisesti. Annan suuri murhe ja huolenaihe oli hänen punainen tukkansa. Vihreä väri sopi Annalle erinomaisesti. Lanka olisi saanut olla hiukan paksumpaa, jotta kaksi ensimmäistä vihjettä olisi onnistunut paremmin. Onneksi ne ovat huivin niskaosassa, eivätkä näy hyvin.

Huivia neuloessani luin tietenkin Ann of Green Gables:in ja nautin suunnattomasti. Ihanaa yhdistää kaksi rakasta harrastusta!



Ravelrystä löytyvät neuleen tarkemmat tiedot.



tiistai 28. kesäkuuta 2016

Loman alkuun

Mikä sopisi loman aloittamiseen paremmin kuin rantasauna ja uiminen. Koska meillä ei ole omaa rantasaunaa, vuokraamme sellaisen aina tarpeen tullen. Tällä kertaa Mäntyharjun Linkkumyllystä. Miten suloista olikaan nauttia kunnon löylyistä ja virkistävästä uimisesta! Siitä alkoi työharmitusten unohtaminen.
Asiaa auttoi myös saunan jälkeen kauniiden sukkien kuvaaminen. Olen tänä vuonna neulonut paljon sukkia, mutta nämä ovat toistaiseksi mieluisimmat. Näitä oli todella mielenkiintoista neuloa. Kuvio on kaunis ja helmet tuovat sopivaa bling blingiä sukkiin. Neuloin helmiä vain varsiin, sillä kokemuksesta tiedän, että helmet jalkaterässä painavat kengissä ikävästi.
Sukissa oli erikoinen kantapää. Mitään kantalappua ei neulottu edestakaisin, vaan lisättiin silmukoita kiilaa varten. Sitten neulottiin kantapään käännös ja kavennettiin kiilan ylimääräiset silmukat pois. Aika veikeä tapa tehdä kantapää! Tätä täytyisi kokeilla vielä kerran, jotta hahmottaisin tämän kunnolla.  Tämä tapa voisi olla kirjoneuleessa kätevä.
Malli on Ravelryn Solid Socks-ryhmän touko-kesäkuun mysteerineulontamalli. Siinä ryhmässä on kyllä aina kivoja sukkamalleja. Iiks! Tällä viikolla alkaa uusi. Nyt lähden etsimään sopivia lankoja.

Ai niin, lopuksi vielä kuva junasukista, jotka neuloin erään pakolaisperheen juuri syntyneelle tyttövauvalle.


sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Karjalaista

Kesäloma oli hyvä aloittaa lyhyellä retkellä Repoveden kansallispuistoon. Ajan puutteen vuoksi ehdimme nauttia luonnosta vain sen verran, että kävelimme lähimmälle nuotiopaikalle ja paistoimme lettuja. Sitten olikin jo kiirehdittävä eteenpäin.
Niin kiire ei kuitenkaan ollut, ettenkö olisi ehtinyt kuvata juuri valmistuneita lapasia. Useat vinkkasivat miulle kevään aikana Kodinkuvalehden Karjalan käköslapasista.  Pakkohan ne oli sitten neuloa!
Tykkäsin mallista kovasti. Karjalainen kuviointi on kaunis ja sitä oli mielenkiintoista neuloa. Muutin ohjetta peukalossa. Alkuperäisessä ohjeessa peukalo ei ollut kirjoneuletta. Siihen oli kirjottu silmukoita jäljittelemällä sydän, mikä on kylläkin kaunista. Näin neulottuna peukalo on kuitenkin kylmempi kuin muu osa lapasta. Kirjottu osa tuntuu peukalossa paksummalta ja ikävältä. Lapasten neulominen tyssäsi pitkäksi aikaa peukaloihin, kun en keksinyt, mitä voisin tehdä.
Ratkaisu olikin helppo. Jatkoin käen pyrstökuviointia peukkuihin. Tästä olisi ollut hyvä olla kuva, mutta en sitä Repovedellä älynnyt ottaa ja nyt lapaset ovat jo lennähtäneet muualle. Lopetankin tavoistani poiketen vitsiin:
- Miksi käet eivät enää kuku Karjalassa?
- Koska karjalaiset lähtivät evakkoon käet taskuissa.
Eiku hups! Onhan miulla kuva lapasten peukkupuolestakin. Ja tässä tulee vielä linkki Ravelryyn.