perjantai 28. joulukuuta 2012

Seppä metsässä




Käymme silloin tällöin talvella kävelemässä Punkaharjulla metsäntutkimuslaitoksen puulajipuistossa. Siellä kasvatetaan pohjoisen havumetsävyöhykkeen puulajeja, joita on tuotu mm. Pohjois-Amerikasta ja Siperiasta. On mielenkiintoista katsella meillä Suomessa harvinaisia puulajeja. Kuvan lehtikuuset ovat n. 90-vuotiaita.


 Neuloin Miehelle joululahjaksi pipon. Pipo tuntuu kuulemma hyvältä päässä, semmoiselta napakalta, muttei liian tiukalta. Koska neuloin melko paksusta langasta, neuleesta ei tullut jämäkkää, eikä pipoa sen vuoksi voi pitää kovalla pakkasella. Se myöskin näyttää aika hassulta Miehen päässä. Mies kuitenkin itse tykkää siitä.



Pipon ohje löytyy Pipo on pääasia -kirjasta. Lanka- ja puikkotiedot olen kirjannut Ravelryyn




lauantai 22. joulukuuta 2012

Pikkulintuja







Lapasia on niin ihanaa neuloa, etenkin kirjoneulelapasia! En voi vastustaa niiden neulomista, vaikka lapasia tarvitaan vähemmän kuin sukkia. Käytän neulomiani sukkia ympäri vuoden, mutta lapasia tarvitsen vain talvella ulkosalla oleillessa. Onneksi on joulu, jolloin näitä voi antaa lahjaksi.

Tykkään käyttää lapasissa kahta lankaa, joista toinen on tumma yksivärinen ja toinen hitaasti raidoittuva lanka. Liian lyhyet pätkäraidat saavat vain aikaan sotkuisen näköistä kirjoneuletta. Näissä lapasissa lankavalinta onnistui miusta hyvin.

Tarkemmat tiedot langoista, puikoista ja ohjeesta olen kirjannut Ravelryyn.


Rauhallista ja lämpöistä joulua!

tiistai 18. joulukuuta 2012

Pakko neuloa - sukat

Miulle käy harvoin niin, että lanka innostaisi neulomaan. Innostun enemmän ohjeista. Nyt kuitenkin tämä sinisen kirjava lanka huuteli piirongin laatikosta niin kovaa, että se oli pakko ottaa esille ja luoda silmukat sukkiin. Miksi? En tiedä. Se oli marinoitunut laatikossa useamman vuoden ja ollut aivan hiljaa. Siitä oli muuton pyörteissä hävinnyt vyötekin.

Kaivelin laatikosta jotain aivan muuta, kun kerä sattui käteeni. Oli pakko heti aloittaa neulomaan sukkia.  Oli pakko neuloa sukat omasta päästä, ei ohjeen mukaan. Oli pakko neuloa ohuilla 2 mm puikoilla ja nauttia pienestä tuhertamisesta. Oli pakko nauttia kauniista värien vaihtelusta. Olinkohan kovinkin stressaantunut, kun tarvitsin tällaista ahdistuksen lievittäjää? Se tepsi hyvin, sillä stressistä ei ole jälkeäkään.


Ravelryssä on kirjattuna tarkemmat tiedot sukista.

Sukkien taustalla on muuten aidot Jantusen huopatehtaan huopikkaat, jotka ovat niin hienot, että olen nostanut ne verannan penkille esille. Välillä kyllä köpöttelen ne jalassa pihalla, mutta muuten vaalin niitä suurina aarteina.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Hevonen vai norsu?


Joululahja neuleet alkavat olla valmiina. Hevostytöt saavat lahjaksi tänä vuonna hevoslapasia. En ole täysin varma siitä, näyttääkö lapasten hevonen ihan hevoselta, vai hevoselta, joka muistuttaa kovasti norsua. No, jotain outoa tuossa hevosessa on.


Jälleen kerran tykkään kämmenpuolesta enemmän. Sitä pysähdyin neuloessani usein ihailemaan. Se muistuttaa suomalaisista perinnelapasista, joita ihailen kovasti.



Lapasten tarkemmat tiedot on merkitty Ravelryyn.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Joululahjoja


Karjalan valistajien tsasouna sijaitsee aivan lapsuudenkotini naapurissa. Viime sunnuntaiaamuna kahlasin hangessa sinne pienen metsikön halki. Satoi lunta eikä tietä oltu vielä aurattu. Tsasouna seisoo mäen päällä katse kohti Laatokkaa, jonne tästä ei olisikaan kovin pitkä matka. Niin lähellä ja toisaalta niin saavuttamattomissa. Tästä kohtaa ei rajan yli mennä.


En kuitenkaan mennyt tsasounalle kuikuillaksani Laatokalle, vaan ottaakseni kuvia kaulureista, joita innostuin neulomaan joululahjoiksi. En yleensä tykkää ns. efektilangoista, mutta hullaannuin ostamaan 6 kerää ihanan rouheaa ja pehmeää Four seasons -lankaa toissa viikolopun lankaesittelyistä.

Aluksi ajattelin neuloa kaulureihin jotain kuviota, mutta sitten tajusin, että lanka onkin parhaimmillaan pelkkänä ainaoikein neuleena. Kaulurit eivät tuossa kuvassa kummoisilta näytä, mutta kyllä ne oikeasti ovat ihan kivoja. Tuosta kuvasta tulee mieleen vanhat räsymatot (joiden vankkumaton ihailija ja kannattaja olen).


Neuleen tarkemmat tiedot löytyvät Ravelrystä. (Ohje on kyllä omasta päästä, jos sitä nyt edes ohjeeksi voi sanoa. Neulotaan tarpeeksi pitkä kaitale ainaoikeaa ja sitten yhdistetään alku ja loppu esim. silmukoimalla.)




maanantai 10. joulukuuta 2012

Villapaita Sannille


 Äitini pieni Sanni-koira ei pärjää hyvin pakkasessa, joten lupasin neuloa sille villapaidan. Olin viikonloppuna lapsuudenkodissani ja neuloin paidan - kahteen kertaan, kuten tapoihini kuuluu. Sanni on kissaakin pienempi koira, joten jouduin soveltamaan ohjetta. Ensin siis sovelsin liikaa ja paidasta tuli liian pieni.



 Paita olisi kylä saanut olla vieläkin hieman väljempi, mutta kyllä Sanni tälläkin pärjää. Pikkasen jäi kaivelemaan hampaan koloon, joten saatan neuloa vielä yhden version.



Neuleen tiedot on kirjattu Ravelryyn.

torstai 6. joulukuuta 2012

Puikot järjestykseen!




Olen säilyttänyt puikkojani piirongin isossa peililaatikossa, joka on kai alunperin tarkoitettu kauneudenhoitotarvikkeille. Sukkapuikot olivat suht'koht järjestyksessä, mutta pyöröt olivat aina sekamelskana. Viime viikonloppuna ostin sukkapuikoille säilytyspussin. Katsotaan toimiiko se miunlaisella huithapelilla. Ainakin nyt tykkään siitä kovasti.



Pyöröpuikot lajittelin millimetreittäin Ziploc-pusseihin. Nyt on helpompaa löytää oikean kokoiset pyöröt.



maanantai 3. joulukuuta 2012

Neulomassa Saimaan rannalla


 Lappeenrannan neulojat kokoontuivat viikonlopuksi neulomaan Saimaan rannalle. Perjantain myrskyaallot löivät saareen johtavan tien yli ja muodostivat rantapensaistoon upeita jääpuikkoja. Onneksi olimme varautuneet sähkökatkoksiin, sillä pystyimme neulomaan otsalamppujen, kynttilöiden ja lyhtyjen valossa sen pienen hetken, kun valoja ei ollut.


Mikä voi olla mukavampaa, kun saada neuloa kaikessa rauhassa ilman mitään keskeytyksiä hyvässä seurassa! Lisäksi meitä hemmoteltiin kahdella lankaesittelyllä, Tuuliviiri ja Villanne toivat ihania herkkuja meille hypisteltäväksi.

Hyvä ruoka, mukava seura, ihqulangat ja neulomista - tällä sitä jaksaa taas kaamoksessa eteenpäin.

(Alempi kuva on Hepsin - kiitos siitä hänelle. Miun kamera hyytyi tuon myrskykuvan jälkeen.)


lauantai 17. marraskuuta 2012

Sukkia

Olen neulonut sukkia, villatakkia, huivia, peittoa - anteeksi peittoja - ja haaveillut lapasista. Valmista ei vain tahdo tulla, paitsi näistä:


Neuloin synttärisukat nopeasti Seiskaveikasta. Olisi ehkä pitänyt vähän suunnitella mallia paremmin, mutta hyvin kuulemma lämmittävät jalkoja.






Osallistuin mysteerisukka-KAL:iin. Harmitti vain, että valitsin tympeät värit sukkiini ja enkä tympääntymisen vuoksi malttanut lukea ohjetta loppuun saakka. Olisi pitänyt käydä lankakaupasta ostamassa kauniit, toisiinsa sointuvat värit eikä käyttää piirongin loputtomia, mutta tylsiä lankavarastoja. Tosin, kauneus on katsojan silmissä. Mies ihaili sukkien väritystä ottaessaan niistä kuvia.

 Oli siis kiire saada neule pois käsistä, enkä oikein keskittynyt ja jalkaterästä jäi joustinneule osittain neulomatta. Tällä kertaa en pura! Jätin myös osan jalkaterän kirjoneuleesta pois, koska sukista olisi tullut muuten liian isot.

Täällä voi käydä ihastelemassa kauniimpia versioita näistä sukista. Sieltä löytyy myös sukkien ohje. Ohje on hyvin kirjoitettu ja malli on kaunis.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Kuinka vaikeaa on ottaa piposta kuva?

Hyvin vaikeaa ja jopa tuskallista. Sen vuoksi ette näe, miltä nämä pipot näyttävät edestäpäin. Takaa, sivusta ja ylhäältä päin olisi kylläkin kuvia vaikka kuinka paljon. Koiran kanssa ja ilman koiraa -kuvia riittää myös.


Valmistauduin kahteen eri otteeseen kuvaukseen näyttämällä kuvaajalle muiden ottamia hienoja kuvia hatuista. Asia varmaan tuli selväksi helposti, sillä kuvaaja ei niitä kauaa tutkinut. Hän sanoi ottaneensa samanlaisia kuvia aina ennenkin. Ilmeisesti olen saman näköinen edestä ja takaa, kun edestä ei tullut yhtään kuvaa. Perheriitaa emme sentään saaneet aikaiseksi, joten kaiketikin kuvaaminen sujui hyvin.



Olen siis neulonut pipoja uudesta Pipo on pääasia-kirjasta.  Yleensä joudun muuttamaan pipo-ohjeita, koska paksujen hiusten takia useat pipot kiristävät ikävästi. Tässä kirjassa on pipoja moneen kokoon. Tämä vihreä Ulrika on myöskin aika kevyt, semmoinen leudompien säiden päähine.


Ihastuin heti ensi selaamisella Lokki-pipoon. Se on neulottu paksummasra langasta, on tukevan oloinen ja varmasti lämmin. Lisäksi tykkään kovasti sen väristä, joka ei tule oikeana kummassakaan kuvassa.











Kirjasin molempien pipojen tiedot Ravelryyn: Ulrika ja Lokki.






sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Ystäväni Mary Olki

Äitini osti 70-luvulla Mary Oljen Kauneimmat käsityöt -kirjan. Siitä tuli heti miun selailusuosikki. Selaillessa oli mukavaa haaveilla, mitä neuloisi, virkkaisi tai millaisia kirjontatöitä tekisi. En muista, että äiti olisi käyttänyt kirjan ohjeita, mutta mie neuloin kirjan ohjeilla sormikkaita 80-luvulla.


 Noin vuosi sitten olin retkellä. Pakkanen kiristyi eikä miulla ollut kädessä kuin ohuet neulotut sormikkaat. Onneksi repusta löytyi paksut kämmekkäät. Huomasin, miten lämpimät ja mukavat ne olivat sormikkaiden päällä. Väriyhdistelmä ei vain ollut silmiä hivelevä. Päätin, että neulon yhdistelmän, jossa sormikkaiden ja kämmekkäiden kuvioinnin värit olisivat samat. Sormikkaat olisi neulottu ohuesta langasta ja kämmekkäät paksummasta.



Miun neulesuunnitelmat edistyvät yleensä hitaasti, koska en osaa suunnitella paperille, vaan teen sen päässäni. Sen vuoksi joudun purkamaan (kämmekkäitä purettu pariin otteeseen) ja yrittämään uudelleen.


Mary Oljen kirjasta löysin vanhan tutun ohjeen sormikkaiden neulomiseen. Tykkään  ohjeesta, koska siinä neuvotaan, miten yleensä ottaen sormikkaat neulotaan. Ohjetta voi soveltaa langalle kuin langalle. Kämmekkäiden kuviointi on samasta kirjasta kirjontaohjeista. Kuvio on nimeltään kannuksen pyörä.

Ravelrystä löytyvät sinne kirjaamani lanka- ja puikkotiedot.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Kesän kukkia


Olimme syyslomalla Kolilla patikoimassa. Mikään ei irrota arjesta samalla tavalla kuin metsässä samoilu ja nuotiotulilla istuskelu - niin paitsi neulominen tietysti. Saimme nauttia sumuisesta, salaperäisestä metsästä ja kirkkaasta auringonpaisteesta. Repussa miulla kulki juuri valmistunut villatakkini, jota yritimme kuvata usein. Kuvat eivät meinanneet onnistua mitenkään. Kun lopulta luulin saaneeni mukiinmeneviä kuvia, olikin villatakki ehtinyt rypistyä reissussa.


Aloitin neulomaan Wildfloweriani jo kesäkuussa suurella innolla. Jo perinteiseksi muodostuneella tavalla neuloin ensin mallitakin, joka oli liian pieni. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun olin purkanut liian suuren takakappaleen. En tiedä johtuiko purkamisesta vai mistä, mutta villatakki ei sitten meinannutkaan valmistua. Sitä oli kyllä kiva neuloa, mutta taskujen jälkeen pelkkä oikean neulominen oli vähän tylsää. Ja sitten piti neuloa se toinenkin hiha - puh!





Ohjeen mukaan olisi pitänyt neuloa kaikki kappaleet erikseen tasona. Liian suuren takakappaleen jälkeen päätin, että miksi ihmeessä pitää neuloa niin, että joutuu ompelemaan ja saa aikaiseksi rumia saumoja? Niinpä neuloin niin, että ainoat saumat sain hihojen istutukseen.





Jos neuloisin Wildflowerin uudestaan (mitä en kylläkään tee), ottaisin pienemmät puikot, jotta saisin napakampaa neuletta. Nyt miusta taskujen kukkaset jäivät vähän lörtsyköiksi. Muuten villatakista tuli hieno. Opin uuttakin, helman ja hihojen pitsi on nimittäin neulottu, eikä virkattu.


Hihat neuloin pitemmiksi kuin ohjeessa. Nyt mietin, että tarkenekohan kuitenkaan noin lyhyissä hihoissa?


Neuleen tarkemmat tiedot löytyvät jälleen kerran Räveltämöstä.





Kolilla patikointia olisi ollut mukavaa jatkaa pitempäänkin. Polkuja ja hienoja maisemia olisi kyllä riittänyt, lomapäiviä sen sijaan ei. Ihmettelin viimeisenä iltana, että miksi olin ottanut mukaan 6 neuletta, vaikka aikaa neulomiseen ei juuri ollut. Jotain pääsin kyllä neulomaankin - ja purkamaan.


perjantai 19. lokakuuta 2012

Kesän sukkia


Vaikka syksy on jo pitkällä, mie sain vasta äsken kesällä neulomani sukat valmiiksi. Harmaat sukat odottelivat päättelyä ja siniset eivät meinanneet millään valmistua. Lähestyvä syysloma sai vihdoin puikkoihin vauhtia ja sukat valmistuivat.



 Innostuin neulomaan pitsisukkia, joita voisi pitää yhden kesähameeni kanssa. Lanka ei vain suostunut muuttumaan pitsiksi. Se oli liian kirjavaa, jotta hieno kuvio olisi erottunut. Lukuisten yritysten ja purkamisten jälkeen päädyin neulomaan perussukat, joihin tein kiilakavennukset ylös. Kesähametta en enää tarkene pitää, sukat saavat odottaa ensi kesää.




 Näitä sukkia oli tarkoitus neuloa kesän melonta- sun muilla reissuilla, joita ei sitten sateen vuoksi tehtykään. Siitäkö johtui se, etten innostunut näitä neulomaankaan. Tiedot täällä.


Istuin paljon kesällä huvimajassa neulomassa. Samalla kuuntelin CD:ltä Jane Austenin kirjoja. Tunnelmaan sopi hyvin myös Jane Austen-neule, Lydia Bennet Socks.

Lisätietoja saa täältä .

Syyslomaa on ihanaa viettää metsässä samoillen ja mökillä neuloen. Toivottavasti nämä neuleet valmistuvat nopeammalla aikataululla.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Sumuinen päivä

Huivi oli ollut valmiina jo viikon. Se lojui yläkerran aulassa  patjan päälle pingotettuna, en vain jaksanut töiden jälkeen poistaa nuppineuloja ja kuvata sitä. Sunnuntaiksi oli luvattu aurinkoista päivää, silloin olisi hyvä päivä kuvata uusi huivi.


 Aamu kuitenkin koitti hyvin sumuisena, eikä se hälvennyt ennen kuin vähän ennen  auringonlaskua. Silloin piti kiireesti mennä ulos ja etsiä mukava kuvauspaikka. Se löytyikin kävelyreitin varrelta, keskeltä peltoja, pienen kummun päältä. Aurinko porotti sen seinään ja seitinohut huivi loi siihen hienon varjon.


 Kyseessä on jälleen kerran mysteerihuivi. En voi vastustaa mysteeri-KAL:hin osallistumista, niitä on vaan niin hauskaa neuloa! En jaksaisi neuloa tällaista huivia, jos etukäteen tietäisin, millainen siitä tulee. En myöskään valitsisi tällaista mallia neulottavaksi, se tuntuisi liian monimutkaiselta. Mutta pieni pala kerrallaan menee mukavasti.

Lankaa olin säilönyt piirongin laatikossa jo monta vuotta. Se on itseasiassa miun ensimmäinen nettiostos, en ollut vaan raaskinut neuloa sitä. Lanka osoittautui ihanaksi, sitä oli hyvä neuloa ja se on silkkisen tuntuista, pehmeää ja kiiltävää.

Neuleen tiedot ovat kliks täällä.


 Pian kuvaamisen jälkeen sumu alkoi auringon laskiessa taas nousta. Tulisi kylmä yö.