sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Ystäväni Mary Olki

Äitini osti 70-luvulla Mary Oljen Kauneimmat käsityöt -kirjan. Siitä tuli heti miun selailusuosikki. Selaillessa oli mukavaa haaveilla, mitä neuloisi, virkkaisi tai millaisia kirjontatöitä tekisi. En muista, että äiti olisi käyttänyt kirjan ohjeita, mutta mie neuloin kirjan ohjeilla sormikkaita 80-luvulla.


 Noin vuosi sitten olin retkellä. Pakkanen kiristyi eikä miulla ollut kädessä kuin ohuet neulotut sormikkaat. Onneksi repusta löytyi paksut kämmekkäät. Huomasin, miten lämpimät ja mukavat ne olivat sormikkaiden päällä. Väriyhdistelmä ei vain ollut silmiä hivelevä. Päätin, että neulon yhdistelmän, jossa sormikkaiden ja kämmekkäiden kuvioinnin värit olisivat samat. Sormikkaat olisi neulottu ohuesta langasta ja kämmekkäät paksummasta.



Miun neulesuunnitelmat edistyvät yleensä hitaasti, koska en osaa suunnitella paperille, vaan teen sen päässäni. Sen vuoksi joudun purkamaan (kämmekkäitä purettu pariin otteeseen) ja yrittämään uudelleen.


Mary Oljen kirjasta löysin vanhan tutun ohjeen sormikkaiden neulomiseen. Tykkään  ohjeesta, koska siinä neuvotaan, miten yleensä ottaen sormikkaat neulotaan. Ohjetta voi soveltaa langalle kuin langalle. Kämmekkäiden kuviointi on samasta kirjasta kirjontaohjeista. Kuvio on nimeltään kannuksen pyörä.

Ravelrystä löytyvät sinne kirjaamani lanka- ja puikkotiedot.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Kesän kukkia


Olimme syyslomalla Kolilla patikoimassa. Mikään ei irrota arjesta samalla tavalla kuin metsässä samoilu ja nuotiotulilla istuskelu - niin paitsi neulominen tietysti. Saimme nauttia sumuisesta, salaperäisestä metsästä ja kirkkaasta auringonpaisteesta. Repussa miulla kulki juuri valmistunut villatakkini, jota yritimme kuvata usein. Kuvat eivät meinanneet onnistua mitenkään. Kun lopulta luulin saaneeni mukiinmeneviä kuvia, olikin villatakki ehtinyt rypistyä reissussa.


Aloitin neulomaan Wildfloweriani jo kesäkuussa suurella innolla. Jo perinteiseksi muodostuneella tavalla neuloin ensin mallitakin, joka oli liian pieni. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun olin purkanut liian suuren takakappaleen. En tiedä johtuiko purkamisesta vai mistä, mutta villatakki ei sitten meinannutkaan valmistua. Sitä oli kyllä kiva neuloa, mutta taskujen jälkeen pelkkä oikean neulominen oli vähän tylsää. Ja sitten piti neuloa se toinenkin hiha - puh!





Ohjeen mukaan olisi pitänyt neuloa kaikki kappaleet erikseen tasona. Liian suuren takakappaleen jälkeen päätin, että miksi ihmeessä pitää neuloa niin, että joutuu ompelemaan ja saa aikaiseksi rumia saumoja? Niinpä neuloin niin, että ainoat saumat sain hihojen istutukseen.





Jos neuloisin Wildflowerin uudestaan (mitä en kylläkään tee), ottaisin pienemmät puikot, jotta saisin napakampaa neuletta. Nyt miusta taskujen kukkaset jäivät vähän lörtsyköiksi. Muuten villatakista tuli hieno. Opin uuttakin, helman ja hihojen pitsi on nimittäin neulottu, eikä virkattu.


Hihat neuloin pitemmiksi kuin ohjeessa. Nyt mietin, että tarkenekohan kuitenkaan noin lyhyissä hihoissa?


Neuleen tarkemmat tiedot löytyvät jälleen kerran Räveltämöstä.





Kolilla patikointia olisi ollut mukavaa jatkaa pitempäänkin. Polkuja ja hienoja maisemia olisi kyllä riittänyt, lomapäiviä sen sijaan ei. Ihmettelin viimeisenä iltana, että miksi olin ottanut mukaan 6 neuletta, vaikka aikaa neulomiseen ei juuri ollut. Jotain pääsin kyllä neulomaankin - ja purkamaan.


perjantai 19. lokakuuta 2012

Kesän sukkia


Vaikka syksy on jo pitkällä, mie sain vasta äsken kesällä neulomani sukat valmiiksi. Harmaat sukat odottelivat päättelyä ja siniset eivät meinanneet millään valmistua. Lähestyvä syysloma sai vihdoin puikkoihin vauhtia ja sukat valmistuivat.



 Innostuin neulomaan pitsisukkia, joita voisi pitää yhden kesähameeni kanssa. Lanka ei vain suostunut muuttumaan pitsiksi. Se oli liian kirjavaa, jotta hieno kuvio olisi erottunut. Lukuisten yritysten ja purkamisten jälkeen päädyin neulomaan perussukat, joihin tein kiilakavennukset ylös. Kesähametta en enää tarkene pitää, sukat saavat odottaa ensi kesää.




 Näitä sukkia oli tarkoitus neuloa kesän melonta- sun muilla reissuilla, joita ei sitten sateen vuoksi tehtykään. Siitäkö johtui se, etten innostunut näitä neulomaankaan. Tiedot täällä.


Istuin paljon kesällä huvimajassa neulomassa. Samalla kuuntelin CD:ltä Jane Austenin kirjoja. Tunnelmaan sopi hyvin myös Jane Austen-neule, Lydia Bennet Socks.

Lisätietoja saa täältä .

Syyslomaa on ihanaa viettää metsässä samoillen ja mökillä neuloen. Toivottavasti nämä neuleet valmistuvat nopeammalla aikataululla.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Sumuinen päivä

Huivi oli ollut valmiina jo viikon. Se lojui yläkerran aulassa  patjan päälle pingotettuna, en vain jaksanut töiden jälkeen poistaa nuppineuloja ja kuvata sitä. Sunnuntaiksi oli luvattu aurinkoista päivää, silloin olisi hyvä päivä kuvata uusi huivi.


 Aamu kuitenkin koitti hyvin sumuisena, eikä se hälvennyt ennen kuin vähän ennen  auringonlaskua. Silloin piti kiireesti mennä ulos ja etsiä mukava kuvauspaikka. Se löytyikin kävelyreitin varrelta, keskeltä peltoja, pienen kummun päältä. Aurinko porotti sen seinään ja seitinohut huivi loi siihen hienon varjon.


 Kyseessä on jälleen kerran mysteerihuivi. En voi vastustaa mysteeri-KAL:hin osallistumista, niitä on vaan niin hauskaa neuloa! En jaksaisi neuloa tällaista huivia, jos etukäteen tietäisin, millainen siitä tulee. En myöskään valitsisi tällaista mallia neulottavaksi, se tuntuisi liian monimutkaiselta. Mutta pieni pala kerrallaan menee mukavasti.

Lankaa olin säilönyt piirongin laatikossa jo monta vuotta. Se on itseasiassa miun ensimmäinen nettiostos, en ollut vaan raaskinut neuloa sitä. Lanka osoittautui ihanaksi, sitä oli hyvä neuloa ja se on silkkisen tuntuista, pehmeää ja kiiltävää.

Neuleen tiedot ovat kliks täällä.


 Pian kuvaamisen jälkeen sumu alkoi auringon laskiessa taas nousta. Tulisi kylmä yö.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Kurpitsoita

Kun viitisen vuotta sitten löysin netin ihmeellisen neulemaailman, yksi ensimmäisistä ihastuksista oli tämä. Tulostin ohjeen ja laitoin sen kansioon talteen. Samoin tein monille muillekin ohjelöydöille. Osan niistä neuloin, osa ei koskaan päätynyt puikoille, koska en myöhemmin ymmärtänyt, miksi ohje oli ihastuttanut. Kurpitsaohje pysyi kansiossa, kunnes muuton vimmassa laitoin kaikki vähänkin turhat paperit keräykseen.


Alkusyksystä näin Novitan uuden värikartan, josta huomasin oranssin Huopasen - juuri sopivaa kurpitsalankaa! Kaivelin Knittyn ohjeen esille, hankin langat ja ryhdyin neulomaan. Ohje oli helppo ja kurpitsat joutuisia neuloa. Jouduin huovuttamaan  kurpitsat kahteen kertaan, koska en ensimmäisellä kerralla saanut tarpeeksi syviä uria kurpitsan pintaan.


 Olen ihastunut. Kurpitsoista tuli juuri sellaiset kuin olin halunnutkin. Kuvissa ne näyttävät vähän epämuodostuneilta, muttei sitä huomaa elävässä elämässä.

Neuleen tarkemmat tiedot ovat jälleen täällä.