sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Uudelleen salaiseen puutarhaan


Olin neulonut viime tammikuussa lapaset, joiden inspiraationa oli iki-ihana F.H. Burnettin Salainen puutarha. Kun kesällä huomasin, että Ravelryssä alkoi Mary Lennox -huiviKAL, ajattelin, että jatkan samaa teemaa. Mary Lennox on Salaisen puutarhan päähenkilö. Lankaakin oli riittävästi piirongin laatikossa. Harmaa ei kuulu tällä hetkellä lempiväreihini, mutta olinkin säilönyt tätä lankaa värjäämistä varten. Mutta koska lanka oli odottanut sitä jo usean vuoden ajan, arvelin, että luultavasti en tule värjäämään yhtään mitään.

KAL:ssa oli mahdollisuus neuloa pyöreä tai puoliympyrän muotoinen huivi. Koska pyöreä huivi on miun mielestä pöytäliina, päädyin puoliympyrään. Päätös oli hyvä, sillä lanka riitti juuri ja juuri puoliympyrään. Päätös oli myös huono, sillä huivin yläreuna on outo. Tuosta yläkuvasta näkyy, että yläreuna ei ole suora, vaan siinä on kummallinen korkeampi kohta niskassa.
Huiviin on neulottu avain salaiseen puutarhaan, muuria peittäviä köynnöksiä ja puutarhan kukkia sekä valtava määrä nyppyjä. En jaksanut neuloa niitä kuin yhden mallikerran verran. Korvasin nypyt sen jälkeen helmillä.
 Jotenkin miulle tuli kuitenkin tästä mallista semmoinen olo, että tähän oli vaan lätkitty erilaisia pitsimalleja päällekkäin. Vähempikin olisi riittänyt. Oli kyllä mukavaa neuloa joka vihjeessä erilaista pitsiä, mutta lopputulos on hiukan sekava.
Huivista tuli todella suuri ja lämmin. Se on myöskin aika painava, sillä lankaa meni 200 g. Huivin tarkemmat tiedot on kirjattu tänne.



sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Jouluista

Joululahjaneulomukseni ovat vielä pahasti kesken. Edellisessä postauksessa jo kerroin syitäkin. Niiden lisäksi ilmaantui uusi syy. Lappeenrannan joulukadulla oli myynnissä Viron villaa, jota innostuin ostamaan koko rahan edestä (no, säästyihän siinä rahaa, kun ei tarvinnut Tallinnaan saakka lähteä lankaostoksille). Päätinkin neuloa huovutettuja lapasia. Vähän yli 2 paria on jo neulottu ja vajaat kahdet neulomatta - niin ja ne sukat.
Paikallinen Taito-käsityökeskuksen joulutapahtumassa sai tehdä jouluvakan. Poikkeuksellisesti miulla olikin luppoaikaa ja päätin istahtaa hetkeksi ja ommella sydämiä huopaan. Somaa!
Osallituin Ravelryn Jane Austen Girls -ryhmän joulukoristevaihtoon virkkaamalla pienet, huovutetut lumihiutaleet, joihin kirjoin pieniä lasihelmiä.  Vastalahjaksi sain uskomattoman ihanat frivoliteettilumihiutaleet. Miehän olen muutamia vuosia sitten käpyillyt aika paljonkin.Nyt en ole neulomiselta malttanut, vaikka taitaa olla yksi työ keskenkin. Tiedän, miten vaativaa käpyily on, joten arvostan lahjaani todella paljon.
 Lumihiutaleitten mukana oli myös pikkuriikkinen joulusukka.

Käydessäni Taito-käsityökeskuksen joulutapahtumassa ilmoittauduin lasihimmelikurssille. Ehdin jo katuakin ilmoittautumista. Oli muutenkin jo niin kiireistä ja väsytti koko ajatus mennä pitkän työpäivän jälkeen vielä kurssille. Mutta katsokaapa:
Kyllä kannatti! Mie tykkään ihan hirveesti! Himmelin teko ei ollutkaan ylivoimaisen hankalaa, vaan kun siitä pääsi jyvälle, se sujui aika joutuisasti.


sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Joululahjoja

... tai paremminkin joululahja. Haluaisin antaa lahjaksi itseneulottuja lahjoja. Yleensä niin teenkin, mutta jostain syystä olen tänä vuonna auttamattomasti jäljessä lahjaneulomisissani. Vielä "pitäisi" neuloa ainakin kahdet lapaset ja yhdet sukat. En taida ehtiä, sillä olen sotkeutunut joulukalenteriin jos toiseenkin.Lisäksi jälleen kerran työt häiritsevät harrastusta.

Yhdet säärystimet olen sentään ehtinyt pukin konttiin neuloa. Helpotuksen huokaus! Näitä olikin todella mukavaa neuloa. Mallineuleen oppi helposti ja valmista tuli nopeasti. Tarkemmat tiedot löytyvät jälleen kerran Ravelrystä.
Mukavaa ja rauhallista adventtia kaikille!

lauantai 15. marraskuuta 2014

Kieloja

Kielo on ehdottomasti kaunein kukka, minkä tiedän. Nuorena tyttönä haaveilin, että hääkimpussani olisi hääaamunani itse keräämiäni kieloja. Häät vietettiin joulukuussa - ajankohtaa piti miettiä silloin kauan, sillä kieloja ei joulukuussa voi kerätä. Onneksi niitä sai kukkakaupasta, kunhan tilasi tarpeeksi ajoissa.
Jo toukokuun lopussa etsiydyn kävelylenkeilläni paikkoihin, joissa kieloja kasvaa. Kumarrun katsomaan vihreitä puikkoja, jotka työntyvät muuten ruskeasta maasta. Kesäkuun alussa saan poimia ensimmäiset juuri avautuneet kielot. Tuon pienen kimpun lähelle kasvoja ja nuuhkaisen syvään. Tuoksu on hurmaava ja kerman värisen kukat kauniit. Seuraavalla viikolla saan kerätä ison kimpun, jonka tuoksu täyttää olohuoneen.
Näin ollen ei ole ihme, että kun näin Ravelryssä kielolapaset, ohje oli pakko hankkia. Neulomaan pääsin vasta kesän lopussa, vaikka olin suunnitellut neulovani nämä kielojen kukinnan aikaan.  Jostain syystä miusta on nautinnollista neuloa kuviota, jota täytyy seurata koko ajan. Pysähdyn jatkuvasti ihailemaan kuvion mudostumista. Tällä kertaa pysähdyin erityisesti kämmenpuolella, jossa kielo näkyy mielestäni selvemmin.

Kiitos Lapiniltalle, joka avusti kuvauksessa! Ylin kuva on otettu Navettaneulonnoissa suuren valokuvan edessä.

lauantai 8. marraskuuta 2014

Kesästä syksyyn

Syksyn mittaan on ollut hienoa lukea Sukupolvien silmukat -kirjan arvosteluja blogeista ja lehdistä. Arvostelut ovat olleet todella hyviä. Niissä on kiitelty kirjamme tarinoita ja taustatietoja. Sukupolvien silmukat oli myös esillä Helsingin kirjamessuilla. Kirjaan neulotut neuleet kiertävät tällä hetkellä Taito Itä-Suomen käsityökeskuksissa näyttelyissä. Tällä hetkellä niiden pitäisi olla Varkaudessa ja joulukuussa Savonlinnassa. Vuodenvaihteen jälkeen ne siirtyvät Etelä-Karjalaan, ensin Lappeenrantaan, sitten Luumäelle ja Parikkalaan.

Olin noin viikko sitten Lappeenrannassa Tuuliviirissä kertomassa kirjasta. Kiitos Tuuliviirin väelle mukavasta illasta!
Viime viikonloppuna oli Lappeenrannan neulojien Navettaneulonnoissa. Nautin suunnattomasta siitä, että sain neuloa kaikessa rauhassa minkään kotityön häiritsemättä ja kaiken lisäksi vielä hyvässä seurassa.
Kirjan tekemisen vuoksi en 1½ vuoteen neulonut itselleni juuri mitään. Niinpä oma sukkavarastoni pieneni. En tahtonut enää löytää sukkia jalkaan.  Kesän alussa kaivelin piirongin laatikoista kasan raitalankoja ja päätin neuloa niistä sukkia. Etsin Ravelrystä malleja, joissa raidat tulisivat hyvin esiin. Jostain syystä sain pääteltyä sukat vasta viime viikonloppuna. Samalla ne olikin hyvä kuvata. Navettaneulojat avustivat kuvaamisessa.
Neuloin näitä sukkia yleensä kesälomareissuilla. Saatoin aloittaa neulomaan sukkia autossa tai junassa. Sen vuoksi en aina muistanut kirjata mallin tietoja Ravelryyn. Niinpä miulla ei ole hajuakaan siitä, mikä tuo vasemmanpuoleinen malli on. Oikealla olevaan sukkapariin neuloin ohjetta pitemmän varren ja niinpä lanka loppui kesken. Jouduin käyttämään lankaa toisesta kerästä, josta sitten ei oikein riittänytkään kunnolla vasemmanpuoleisen sukkaparin neulomiseen. Vaikka en muistakaan mallia, muistan, että aloitin sukat ohjeen vastaisesti kärjestä, jotta saisin langan riittämään.
Oikealla on kesäsukiksi neulotut sukat, jotka ovat näistä sukista mieluisimmat. Lankana on iki-ihana OnLine Supersocke. Olen neulonut tästä langasta aiemminkin ja tulen varmasti neulomaan tulevaisuudessakin. Vasemmalla on erikoisimmat sukat, jotka koskaan olen neulonut. Sukat aloitettiin kärjestä - siinä ei ollut mitään erikoista. Sehän oli näiden sukkien tutuin ja turvallisin kohta. Sen sijaan kiilalevennyksistä varren resoriin saakka olin aivan pihalla. En tiennyt missä kohtaa olin menossa. Jossain vaiheessa luulin tekeväni kantalappua, mutta koko kantapää tulikin ihan eri paikkaan. Tämä malli sopii erityisen hyvin raitalangoille. Vaikka sukka näyttää kummalliselta se istuu todella hyvin jalkaan.

perjantai 17. lokakuuta 2014

Soria Maria

Ehdimme ruskan viime hetkillä vielä päivän patikkaretkelle Repoveden kansallispuistoon. Pilvinen sunnuntai olikin rauhallinen päivä kansallispuistossa. Vaikka osa puista oli jo lehdettömiä, maaruska ja rannan puut olivat komeimmillaan. Oli hauskaa löytää luonnosta samoja värejä kuin juuri valmistuneista lapasista.
Osallistuin viime talvena lapas-KAL:iin, jossa neulottiin lapaset, joiden inspiraationa oli Salainen puutarha -kirja. Alkusyksystä sama suunnittelija järjesti jälleen mysteeri-KAL:in. Koska tykkäsin kovasti edellisistä lapasista, ilmoittauduin heti mukaan, vaikka miulla olikin kasapäin muutakin neulottavaa.

Näiden neulominen oli alussa todella takkuista. Valitsin väärän langan ja lapasista oli tulla suunnilleen leipälapion kokoiset. Varastoista ei löytynyt sopivaa lankaa ja oli pakko ostaa osuuskaupasta Nallea. Koko neulomisen aikana ajattelin, että lapasista on tulossa kummallisen muotoiset. Itse olisin neulonut rannekkeen pitemmäksi ja kaventanut peukalokiilan jälkeen. Toisaalta oli mielenkiintoista oppia tekemään lapanen toisella tavalla.

En myöskään oikein tykännyt lopputuloksesta, mutta nyt kun katson lapasten kuvia, ne näyttävät ihan kivoilta - tähän myös vaikuttaa se, että ne ovat olleet jo kaapissa poissa silmistä pari viikkoa. Neulomisen alku oli niin turhauttavaa, että ikävä vaikutelma pysyi lapasten valmistumiseen saakka. Nyt se on jo unohtunut ja näen lapaset toisin silmin.

Lapasten kuvion suunnittelija oli nähtävästi ottanut norjalaisesta rukin lavasta. En ehtinyt seuraamaan Ravelryssä  lapasryhmän  keskustelua, joten tämä on miun oma arvaus, joka perustuu yhteen valokuvaan.


Soria Maria lapasten tiedot löytyvät täältä.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Omenoita

Tänä syksynä omenapuut ovat tuottaneet runsasta satoa. Olen saanut nauttia ihanista, puhtaista omenoista ja omenoiden säilömisestä. Tänäänkin on vuorossa omenasoseen keittämistä... Olin myös säilönyt kämmekäsohjetta. Nähtävästi hiihtoloman tienoilla olin löytänyt kivan ohjeen, jota piti päästä neulomaan heti. Olin tulostanut ohjeen ja luonut Ravelryyn projektisivun ja unohtanut koko jutun.
Ensimmäisten syysaamupakkasten ja akuutin synttärilahjatarpeen sattuessa samoihin aikoihin muistin kämmekkäät. Ohje löytyi kirjoituspöydältä hyvästä tallesta. Piirongin kätköistä löytyi silkkivillaa, muutaman purkukerran jälkeen löytyi myös oikea puikkokoko ja sen myötä tiheys. Ja sitten neulomaan - ah, onnea!
Kämmekkäät valmistuivatkin nopeasti ja päätin vastoin tapojani neuloa heti toiset perään. Omatkin kätöseni palelevat koleassa säässä. Silkkivillalanka oli ihanaa neulottavaa ja se antoi kauniin kiilloon neulepinnalle.
Näytin kämmekkäitä ekaluokkalaiselle malliksi siitä, että pitää olla käsineet kädessä. Hän ihmetteli kovasti reikäisiä lapasiani. Niin suuret reiät, että sormetkin näkyvät!

lauantai 27. syyskuuta 2014

Vihdoinkin valmista!

Olen pistellyt tätä ristipistotyötä kaksi kesää ja pääsin vain puoleen väliin saakka. Sitten huomasin, että miun kangas ei riitä koko työhön. Tässä kohtaa oli hyvä lopettaa, jotta alareunan kuvio olsi suht'koht suora. Nyt työstä tuli myöskin sopivan kokoinen, ei liian suuri.

Sain siis tämän pisteltyä joskus heinäkuussa, mutta kehystyttäminen ja etenkin sen hakeminen kaupungista kesti ja kesti. Olen todella tyytyväinen ja iloinen, että sain työn tehtyä, sillä olin ihaillut mallia jo pitkään. Jostain syystä ristipistotöitä on aivan ihastella netin aarreaitoissa, mutta vaikka niiden tekeminenkin on mukavaa, en vain saa tehtyä. Tai, no kyllähän mie syynkin tiedän: neulominen=)

Muutaman viikon sisällä olen hankkinut pari uutta sukkavihkosta. Pohjalaisia perinnesukkia on hieno vihkonen, vaikkei miulla ole Pohjanmaalle mitään yhteyksiä. Kirjassa on hauskasti kerrottu sukkien alkuperästä. Monet erilaisita raidoituksista on peräisin kirkkoherrojen ja -väärtien sukista, joita pitäjäläiset ovat sitten kopioineet.

lauantai 13. syyskuuta 2014

Voi apua!

Miten ihmeessä en ole päivittänyt blogiani pitkään aikaan?!? Mihin aika on oikein mennyt? Puutarhaan, marjojen ja sienien keräämiseen, loman loppumiseen ja töiden alkamiseen. Neulonut kyllä olen, mutten ole saanut aikaiseksi kuvaamista em. syistä.
Tämän villatakin kuitenkin sain kuvattua jo kesällä, mutta sitten en keksinytkään, mitä siitä kertoisin. Neuloin takin aika nopeasti. Lanka oli ihanasti neuloutuvaa puuvillaa. Kaikki meni hyvin. En purkanut. Sain mieleisen kesätakin.

Muutin kylläkin ohjetta, jonka mukaan takin helma olisi ollut epäsymmetrinen. Tykkään kylläkin epäsymmetriasta, mutta jostain syystä tässä takissa se näytti virheeltä eikä tarkoitukselta. Neuloin siis ihan suoran alareunan takkiini.
Neuleen tiedot löytyvät Ravelrystä .


Kävin pari viikkoa sitten Savonlinnassa keskiaikamarkkinoilla. Siellä olikin todella mukavaa, sillä esillä oli paljon neulojalle mielenkiintoista - ja kyllä, en voinut vastustaa näitä yllä olevia syötävän ihania lankoja.
Värjäämättömät langatkin olivat kauniita.


lauantai 2. elokuuta 2014

Miekin kävin!

Olen ihastellut blogeissa Kenkäveron lapasnäyttelyä. Kovasti minnuu on poltellut päästä katsomaan näyttelyä, mutta luulin, etten pääse itse siellä käymään. Viime viikolla jokakesäisellä retkellä entisen naapurin kanssa päädyimme Kenkäveroon. Naapurini ei ollut etukäteen innostunut näyttelystä, mutta olikin iloisesti yllättynyt sen mielenkiintoisuudesta. Hän tutki lapasia niin tarkkaan, että huomasi joidenkien mallien olevan peräisin ryijyistä, raanuista ja vanhoista peitoista.
Näyttely oli monipuolinen ja valtavan innostava. Heti teki mieli ruveta neulomaan tumppuja.
Kuvasin näyttelyä tabletilla, joten kuvat eivät ole parhaimmasta päästä.


torstai 31. heinäkuuta 2014

Hellepäivänä

Hellepäivänä pitää päästä järvenrantaan. Paras paikka olisi jossain Saimaan vesistön lukuisista syrjäisistä hiekkarannoista, jonne harva eksyy. Tällä kertaa olimme Pielisen Kaunislahdessa, jossa meidän lisäksemme oli vain muutama ihminen, mutta se ei haitannut, sillä tilaa riitti.
 Uimisen ja eväiden syömisen lomassa oli hyvä hetki valokuvata juuri valmistunut virkattu peitto. Yksi tämän vuoden käsityötavoitteeni on käyttää mahdollisimman paljon varastossa olevia lankoja ja niistä erityisesti jämälankoja. Miulla oli kassillinen Seiska veikkaa ja muita suunnilleen samanpaksuisia lankoja. Niitä oli hyvä käyttää tilkkupeittoon.
Ihastuin joulun jälkeen Ravelryssä alkaneeseen virkkaus-KAL:iin, jossa sai 2 kertaa kuukaudessa uuden palaohjeen. Innostuin niin, että joululomalla virkkasin Ravelrystä löytyineitä muitakin paloja. Kesäloman alussa halusin saada peiton heti valmiiksi, enkä jaksanut odottaa KAL-paloja vuoden loppuun saakka. Niinpä etsin taas Ravelrystä muita palamalleja ja taisinpa keksiä yhden palan itsekin. 
Olen todella tyytyväinen peittooni. Tajusin, että isoistakin paloista voi tulla kaunis peitto. Sitä paitsi sen saa helpommin valmiiksi. Miulla on nimittäin kesken 2 peittoa, joita virkkaan ohuesta langasta ja pienistä paloista - ne eivät taida valmistua ikinä. Kunhan saan neulottua keskeneräiset peitot, aloitan varmasti virkkamaan uutta tällä samalla tyylillä. Niin, ja kyllä! Laskit oikein, miulla on kesken neljä peittoa...
Ukkonen pakotti meidät pois rannalta. Onneksi ehdin uida sitä ennen oikeassa reunassa näkyvään pieneen saareen ja takaisin. Sain nautiskella oikein kunnolla.
Peiton tarkemmat ohjetiedot löytyvät täältä.
Paluumatkalla pysädyimme nuotiopaikalle paistamaan makkaraa - ja mie ehdin neuloa sukkaa. Kyllä lomalla on ihanaa!


tiistai 22. heinäkuuta 2014

Tykkään - en tykkää

 Tykkään:
- Takista tuli kaunis.
- Daalia-kuvio on hieno.
- Pesun jälkeen sain tasaisen ja siistin neulepinnan.
- Takki on kuin onkin sopiva, enkä joutunut purkamaan ja neulomaan uudelleen.
 En tykkää:
- Malliltaan takki on kummallinen örvelö.
- Edessä roikuu oudot lärpäkkeet.
- Hihat eivät istu olkapäistä.
- Pellavalanka ei ollut mukavaa neulottavaa. Se oli aika kovaa ja halkeili helposti.  Silmukat jäivät epätasaisiksi. Onneksi pesukoneessa pesu tasoitti silmukat.
 Lisätiedot löytyvät Ravelryn sivultani.