lauantai 28. maaliskuuta 2015

Ennen pääsiäistä

http://heivatutkudelmat.blogspot.fi/2015/02/paastonajan-haaste-hyvan-tekemiseen-182.html

Osallistuin Paastonajan haasteeseen hyvän tekemiseen, jonka aloitti MariJ Heivatut kudelmat blogista. Päätin neuloa 2 syto-myssyä ja yllätin itseni saamalla ne aikaiseksi hyvissä ajoin ennen haasteen päättymistä. Koska Etelä-Karjalasta ei löytynyt keräystä, lähetän myssyt Kuopion keskussairaalaan.
Myssyjen ohje löytyy Ullaneuleesta, mie olen kirjannut tiedot Ravelryyn.
Tämän viikon ilon aihe on uusi vyyhdinpuu, jonka olin tilannut Handusta. Entinen metallinen hajosi talvella ja olen käyttänyt äitini ikivanhaa ja huonossa kunnossa olevaa vyyhdinpuuta. En tykännyt metallisesta vyyhdinpuustani ja olin oikeastaan tyytyväinen, kun se hajosi. Jotenkin metalli ei tuntunut hyvältä villaiseen vyyhtiin. Tämä uusi vaikuttaa ihanalta. Kerittävänä kuvassa on viimeinen vyyhti neuleeseen, jonka toivottavasti pääsen piakkoin esittelemään.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Lumikenkäilyä Ryläykselle

Hiihtolomasta on jo tovi, mutta kuvia on kiva katsella ja muistella ihania retkiä Kolin vaaroilla. Olimme jo kesällä päättäneet, että lumikenkäilemme Ryläykselle, jos menemme Kolille talvella. Maisemat olivat henkeäsalpaavia, Ryläykselle johtikin lumikenkäpolku ja repussa oli jälleen kuvattavia neuleita.
Ravelryn Mummot lumessa -ryhmässä on meneillään KAL, jossa neulotaan 15 neuletta vuonna 2015. Omana haasteenani on neuloa ohjeita, joita miulla jo on. Fuego-myssy on ollut miulla jo vuoden päivät Ravelryn kirjastossa odottamassa otollista hetkeä. Hiihtolomalle Kolille pakkasin valtavan ison kassin lankaa, puikkoja ja ohjeita, Fuegon tarvikkeet mukaanlukien. Myssy valmistui nopeasti, vaikka muistaaksi jouduin purkamaankin, koska tiheys oli väärä.
Vanha Leevi-koirakin jaksoi tulla mukaan, vaikka muina päivinä se jäi makaamaan sohvalle helpottuneena siitä, ettei tarvinnut lähteä  minnekään.
Menomatkalla Kolille pysähdyimme Joensuussa. Siellä pitää käydä aina lankakaupassa. Lankojen lisäksi ostin vempaimen, jolla voi tehdä tupsuja. Valitettavasti en saanut muhkeaa tupsua aikaiseksi, sillä lanka loppui kesken. Sitten vielä sohvallamakaajakoirakin oli kiinnostunut uudesta vempaimesta, jota se oli tutkinut lähemmin eräänä päivänä yksin ollessaan. Onneksi sille riitti paketin repiminen ja itse vempain oli suurimmaksi osaksi ehjä.

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Joulun jälkeen...

Olen jo kertonut, että ennen joulua osallistuin kahteen joulukalenterineulontaan. Näiden lisäksi neuloin yhden  "joulun pyhien jälkeen" -KAL:in. Huivin on suunnitellut saksalainen Monica, jonka malleja olen ennenkin neulonut. Huivista tuli viittamainen, semmoinen, jonka voi laittaa viileänä kesäiltana harteilleen lämmittämään. Kuvissani ei ole viileä kesäilta, vaan leuto helmikuun päivä Mäkrävaaralla, Kolin kansallispuistossa. Hiihdimme sinne melko huonossa kelissä, mutta maisemat olivat sen arvoiset.
Neuloin huivia yli kuukauden, mikä miulle on aika pitkä aika neuloa yhtään mitään. Huivista tuli melko suuri ja siinä oli paljon kierrettyjä silmukoita, joiden neulominen on hitaampaa kuin tavallisten silmukoiden. Lisäksi kipeytin käsivarteni kierrettyjä silmukoita vääntäessäni. En vaan voinut olla neulomatta, koska huivin kuviointi oli niin mielenkiintoinen. Aina piti neuloa seuraavaan raitaan saakka, jotta näkisi, millainen siitä tulee.
Yritin lankaa valitessani laajentaa väriskaalaani. Miusta värillä ei ole väliä, kunhan se on punainen. Päätin, että ostan jotain muuta kuin punaista. Valinta oli todella vaikea ja päädyin tähän miulle tuttuun vihreään, mutta josta en ole oikein varma. Jälkikäteen vähän harmittaa, olisin tykännyt enemmän punaisesta. Ostin samaan aikaan langat villatakkiin samalla periaatteella. Sen väri on vielä kummallisempi. Tämän vuoksi olenkin päättänyt, että tästä lähtien pysyn punaisessa, niin ettei tarvitse jälkikäteen harmitella.
En kylläkään luultavasti pidä huivia itse, vaan annan sen lahjaksi. Kaapissa on hyvä olla muutama huivi varalla varmuuden vuoksi syntymäpäivä- tai tuliaislahjoiksi.
Tässä vielä linkki ohje- ja lankatietoihin.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Peukut pystyyn!

Hiljaiseloni johtuu työharmeista, jotka ovat vieneet ajatukseni ja suuresta neuleesta, jota neuloin pitkään ja hartaasti. Nyt se on valmis ja kuvattukin, mutta tällä kertaa en esittele sitä, vaan miulle harvinaista korjausneuletta.


Harmikseni huomasin, että lempisormikkaistani oli peukut puhki. Muuten sormikkaat olivat hyvässä kunnossa, olisi harmillista heittää ne pois. Viitsisinköhän neuloa uudet peukalot? Koska piirongin kätköistä löytyi melkein oikeanväristä lankaa, ryhdyin toimeen. Yhdessä illassa sain peukalot neulottua. Kyllä kannatti!
Tässä on vielä linkki sormikkaiden sivulle Ravelryyn. Yllä olevassa kuvassa näkyy hieman suota ja metsän reunaa. Olimme lumikenkäilleet paikalle kuvaamaan näitä:
Suden jälkiä! Olimme edellisenä päivänä nähneet mökin ikkunasta, kuinka 4 suden lauma jolkotteli lammen vastarannan suolla. Näimme sudet 2 kertaa, sillä vähän myöhemmin ne palasivat takaisin. Olin haaveillut susien näkemisestä luonnossa vuosia ja nyt siitä tuli totta!!!  Olen myös ihmetellyt, miten monet ihmiset ovat kauhistelleet havaintoamme. Kunpa vielä kohtaisin karhun, niin olisin nähnyt kaikki Suomen suurpedot luonnossa.