lauantai 24. syyskuuta 2016

Kesän loppua

Noin kuukausi sitten kävimme päiväpatikoinnilla Repoveden kansallispuistossa. Oli vielä lämmintä. Päivän päätteeksi pysähdyimme pienellä kallioisella niemellä uimaan ennen kotiin lähtöä. Silloin muistin, että repussani olikin juuri valmistunut pipo kuvaamista varten. Ihanasta päivästä nauttiessani olin unohtaa neuleen kuvaamisen.
Neulemaailmassa on jonkin aikaa neulottu innokkaasti patenttineuletta. Mie en ole koskaan tykännyt siitä, mutta Stephen Westin värikkäiden patenttineuleiden innoittamana päädyin kokeilemaan sitä. Mitään isoa en halunnut neuloa. Jos en tykkäisikään, sitä pitäisi neuloa kauan. Pipo oli riittävän pieni neule kokeiluun.
Vaikka piposta tuli hieno, en silti ryhdy patenttineulojaksi. En vieläkään tykkää tästä neulepinnasta. En, vaikka kaksi väriä antaa hienon syvyysvaikutelman ja erilaisilla kuvioilla voi leikitellä monella tapaa. Mutta patenttineuleesta tulee mieleen ruma '70-luku. Silloin ei tosin patenttia neulottu kaksivärisenä.
Pipo on varmasti lämmin, koska se on kirjoneuletta - voiko tätä sanoa kirjoneuleeksi? Pipoja kyllä pitäisi neuloa lisää, sillä entiset ovat jo ihan kulahtahtaneita. Pitää ruveta kaivelemaan Ravelryn aarreaittaa. Löytyiskö siulta jokin kiva päähineohje?
Tämän pipon ohje- ja lankatiedot olen kirjannut tänne.

lauantai 10. syyskuuta 2016

Kesän paras päivä

Kesän parasta päivää vietimme heinäkuun lopussa Pielisellä. Tänä kesänä emme päässeet pitkälle melontareissulle, vaan teimme muutaman päiväreissun Pohjois-Karjalassa. Kesän parhaana päivänä ei tuullut, ei satanut. Pielisellä oli utua, joka häivytti horisontissa taivaan ja järvenselän rajan melkein olemattomiin.

Kesän parhaana päivänä meloimme Pielisen Laitosaareen. Ja mikäs oli meloessa, kun järvi oli rasvatyyni. Perillä, uimisen ja syömisen jälkeen, levitimme riippumatot mäntyjen väliin ja otin neuleen esiin. Ah, onnea! Siinä oli hyvä olla, neuloa ja tuijotella järveä. Taisin nukahtaakin katsellessani selkeytyvää taivasta ja auringon pilkahtelua mäntyjen latvojen lomasta.
Kesän paras päivä ei olisi täydellinen, jos mukana ei olisi valmistunut neule. Langat olin ostanut edellisessä postauksessa kertomallani Helsingin reissulla Lankamaailmasta. Malli oli jälleen kerran Ravelryn Solid Socks-ryhmän mysteerineulonnasta. Siellä on niin kivoja sukkamalleja! Neuloin sukat kesäkuussa ja muistelen, että jotain meni pieleen tai jotain piti muuttaa kantapään tai kiilakavennusten kohdalla, mutten muista enää tarkemmin. Eikä se enää haittaakaan.

Jotenkin sukkien väri ja malli sopivat utuiseen maisemaan. Varren salmiakkikuviosta tulee mieleen kanootin melan järven pintaan jättämä kuvio. Näitä on hyvä muistella, kun laitan nämä sukat jalkaan. 
Sukkien ohje- ja lankatiedot löytyvät täältä.