lauantai 29. lokakuuta 2016

Syysloman sukkia

Vietimme syysloman patikoiden Ilomantsin ja Lieksan erämaissa. Ruska oli ohi, mutta metsässä oli silti kaunista, rauhoittavaa ja seesteistä. Väriä toivat repussa kulkeneet neuleet.
Olen neulonut ja täällä blogissa esitellyt Ravelryn Solid Socks -ryhmän mysteerisukkia. Syys-lokakuun mysteerisukkiin valitsin ensin ohuen ohutta Handun sukkalankaa, mutta palmikkokuvio ei tullut esille tällä langalla neulottuna. Lanka oli kuitenkin niin ihanaa, että oli suorastaan pakko ruveta  neulomaan sillä pitsisukkia.
Tällaiseen kuvioon lanka olikin omiaan. Ohuet puikot ja ohut lanka - voiko sen ihanampaa neulottavaa ollakaan! Sukista tuli todella somat ja kauniit. Harmi vain, että kylmässä syyssäässä patikoidessa täytyy olla päällä monta vaatekerrosta. Kalsarit eivät ole täydellinen pari romanttisille sukille.
Kuvauspaikaksi löytyi nuotiopaikan läheltä suo, jonka poikki menivät ajan harmaannuttaneet pitkospuut, jotka olivat juuri oikean väriset sukkien kuvaukseen. Kuvaamisen jälkeen menin joen rantaan, istahdin nuotion äärelle ja katselin edessä avautuvaa maisemaa, jokea ja suota.
Silloin tuossa joen vastarannalla mäntyjen lomassa jolkutteli suuri susi! Olin niin innoissani, etten saanut kameraa käteeni. Jokainen hetki oli niin kallisarvoinen, ettei sitä voinut tuhlata kameralla sähläämiseen. Jos en olisi juuri tullut nuotion ääreen sukkia kuvaamasta, olisin varmaankin keskittynyt eväiden syöntiin ja susi olisi jäänyt näkemättä. Taas yksi neulomisen hieno puoli!
Entäs ne mysteerisukat? Sain nekin neulottua langasta, jossa palmikot näkyvät hyvin. Lanka loppui kesken, joten jouduin lyhentämään viimeisen vihjeen sukan suuta.
Suunnittelija oli saanut inspiraationsa koruista, mutta mie itse en oikein tykkää lopputuloksesta. Tulen toki käyttämään sukkia tai ehkä annan ne jollekin, mutta jotenkin korukuvio on miusta kömpelö.
Oranssit sukat kuvattiin vanhan savottakämpän pihamaalla. Kämpässä asui talvisaikaan kymmeniä miehiä, joiden tehtävänä oli leimata hakkuuseen menevät puut. Nykyään tupa on retkeilijöiden ja metsästäjien käytössä.

Pitsisukkien tiedot ovat täällä.
Oranssien sukkien tiedot ovat täällä.



lauantai 15. lokakuuta 2016

Kansallispuvun sukkia

Tekisi mieli sanoa, että neuloin koko kesän kansallispuvun sukkia, mutta en mie niitä koko kesää neulonut. Aika pitkään niitä kuitenkin tein, sillä neuloin kahdet parit ja lisäksi vielä vikkelisukat.  Neuloin viisi vuotta sitten epäonnistuneen parin, siitä lähtien olen suunnitellut neulovani uudet. Syyt epäonnistumiseen löytyvät täältä. Kesällä vihdoinkin päätin ryhtyä toimeen, sillä olin luvannut neuloa ystävällenikin kansallispuvun sukat.
Tällä kertaa onnistuin paremmin. Sukat eivät ole karheat, eivätkä mene kieroon. Vikaa niistä silti löytyy, ne eivät pysy jalassa. Sukat eivät ole löysät, mutta niistä puuttuu yläreunaa kirirstävä resori. Miun täytyy vielä laittaa sukkien suuhun ohutta kumilankaa tai sitten niiden alla täytyy pitää sukkahousuja.
Jouduin muokkaamaan ohjetta aika paljon. Lankana miulla oli ohut sukkalanka (420 m /100 g), mutta silti jouduin luomaan paljon vähemmän silmukoita kuin ohjeessa oli. Tein myös levennyksiä ja kavennuksia ohjetta vähemmän.
Ystäväni sukat olivat hieman isommat kuin omani. Olin varannut niihin lankaa 2 kerää. Ensimmäinen kerä loppuikin toisen sukan terää aloittaessani. Kun olin neulonut jonkin aikaa, huomasin, että toisen kerän valkoinen olikin eriväristä kuin ensimmäisen kerän valkoinen. Minnuu harmitti hirvittävästi. Erivärinen terä jää piiloon kenkään, mutta silti suututtaa! Ystäväni vakuutti, ettei se haittaa, mutta miusta kansallispuvun osissa ei saisi olla virheitä.
Kuvat on otettu Suomenlahden rannalta. Olimme siellä seuraamassa lintujen syysmuuttoa. Hanhet olivat vielä sisämaan pelloilla, emmekä nähneet juuri muitakaan lintuja. Olipahan rauhallista aikaa kuvata sukkia, kun lintuja ei lennellyt häiritsemässä kuvaamista.
 Kansallispuvun sukkien kanssa samaan syssyyn neuloin Vantaan vikkelisukat. Vikkelihän on tuo kaksinkertaisilla nurjilla silmukoilla neulottu nilkkakuvio. Sitä oli hauskaa neuloa. Neuloessa näytti siltä, ettei kuvio oikein erotu, mutta  kastelun ja pingoituksen jälkeen se näkyy hyvin.

Vantaan vikkelisukat kuuluvat samaan hyväntekeväisyyssukkien sarjaan, josta olen kertonut aikaisemminkin. Sarjaan kuului 5 ohjetta, joista olen nyt neulonut kolme. Vaikka loput mallit ovat kauniita, ne eivät kuitenkaan ole tyyliäni, joten en niitä neulo.

Mereltä nousi sadekuuro. Oli kiiruhdettava katoksen alle suojaan. Olen kirjannut sukkien tiedot Ravelryyn: kansallispuvun sukat ja vikkelisukat.

lauantai 1. lokakuuta 2016

Lisää huiveja

Vihdoinkin kovat tuulet tyyntyivät syyskuun alussa ja pääsimme melomaan lähijärvelle. Keli oli niin ihana, että kiersimme isojen saarten ympäri ennen kuin rantauduimme laavun rantaan. Oli ihanaa istua nuotion ääressä ja tuijotella järvelle.
Aloitin heinäkuussa neulomaan mysteerihuivia, jonka inspiraatio tuli syksyn putoavista lehdistä. Miulla sattui olemaan piirongin laatikossa riittävästi valkoista pitsilankaa. Koska malli oli alussa ilmainen ja olin lomalla, innostuin neulomaan huivia.
Ohje oli tarkoitettu ympyrän muotoiselle huiville, mutta onneksi siitä oli tarjolla 3/4 -versiokin. Miusta ympyränmuotoinen huivi on pöytäliina, eikä miulla ole pyöreätä pöytää. Huivista tuli kuitenkin erikoisen muotoinen. Se on pitempi ja kapeampi toisesta reunasta kuin toisesta. Jouduin venyttämään huivin kelojen väliin, eikä erikoinen muoto näy kuvissa. Oudosta muodosta huolimatta tai ehkä juuri sen takia huivi istuu harteilla hyvin.
Huivin tiedot löytyvät täältä.
Kerroin Kesälomalla -postauksessani , että elokuussa kävin Pukkilan puikkopäivillä. Siellä Janina Kallio oli kertomassa huivimalleistaan. Innostuin ostamaan ohjeen ja Handun ihanaa lankaa. Luulin, ettei vyyhdissä ollut ohjeen vaatimaa määrää. Niinpä päätin neuloa huivin pienemmillä puikoilla, mikä osoittautui virheeksi. Huivista ei tullut tarpeeksi suurta ja kevyenoloista. Ja lankaa jäi jäljelle, joten olisin voinut käyttää suurempia puikkoja.
Huivi ei myöskään pingoituksessa muotoutunut oikeaan muotoonsa, koska neulos ei ollut riittävän löysää.  Mietin jo purkamistakin, mutta toisaalta huivi on ihan kaunis. Taidan neuloa mallin vielä jostain toisesta langasta paksummilla puikoilla.
Täältä löytyvät huivin tiedot.
Vaikka päivä oli ollut lämmin, illansuussa tuulenvire kääntyi pohjoiseen ja ilma viileni niin, ettei enää tehnytkään mieli uimaan. Oli parasta palata kotiin sohvan nurkkaan neulomaan.