Mysteerihuivi

Tammikuun pakkasten jälkeen halusin käydä katsomassa voisiko jäällä kävellä vai olisiko siellä vettä. Jäällä pystyi kävelemään, mutta siellä oli vettä sen verran, että kauemmaksi olisi ollut hankalaa kävellä. Onneksi rannalla voi kuvata juuri valmistuneen huivin.

Vuosi sitten hiihtoloman tienoilla aloitin neulomaan mysteerihuivia. Huivi oli suorakaiteen muotoinen ja siinä oli intarsiaa. En tykännytkään. Tämä on miulle todella harvinaista, yleensä neulon valmiiksi kaiken, minka olen aloittanutkin. Tämä huivi jäi kesken ja lopulta päätin purkaa sen kokonaan. Näistä langoista neuloin loppusyksystä toisen mysteerihuivin.

Tästä huivista tulikin todellinen mysteerihuivi, sillä mie olen hävittänyt sen. En löydä sitä mistään. Etten vain olisi jättänyt sitä kuvaamisen jälkeen rantaan?!? Sieltä se ei löydy ennen kuin keväällä lumien sulettua. Yleensä mie laitan valmistuneet neuleet samaan paikkaan komeroon, mutta huivi ei ole siellä eikä muuallakaan, missä säilytän käsityötarvikkeitani.

Onneksi sentään kuvat todistavat, että olen neulonut tämän huivin. Muuten voisin epäillä nähneeni unta sen neulomisesta. Myös Ravelrystä löytyy todisteet neulomisesta.Mutta missä on itse huivi?

Neulakirja

Viime kesänä vierailin Turun keskiaikamarkkinoilla. Siellä eräässä myyntikojussa oli myytävänä kauniita neulakirjoja. Ne oli tehty kirppareilta löydetyistä materiaaleista. Semmoinen oli pakko ostaa! Ihailin uutta neulakirjaani usein. Sitten sain idean! Miehän voisin tehdä neulakirjan, en semmoista hienoa samettista, mutta pellavaisen, jossa olisi ristipistokirjontaa. Ja koska neulakirja on niin pieni, niitä ehtisi ja jaksaisi tehdä useampia. Näitä valmistuisi nopeasti monta, kuin liukuhihnalta konsanaan. Saisin ihania joululahjoja ystäville.

Pian kuitenkin tajusin, että haaveet ja todellisuus eivät tälläkään kertaa kohdanneet. Tihrustin syksyn pimeinä iltoina pellavakankaan lankoja. Lopulta työ oli keskeytettävä ja jätettävä odottamaan joululoman päivänvaloa.

Kukaan ystävistäni ei saanut neulakirjaa joululahjaksi. Seuraava tavoite oli ystävän syntymäpäivä. Sekin meni ohitse. Lopulta tammikuun loppupuolella tuli valmista! Usean neulakirjan sijaan valmistui yksi ainoa kappale. Mutta se onkin niin soma, että katsotaas ensi kesänä...

Mustalta näyttävä neulakirja on keskiaikamarkkinoilta ostamani. Itse asiassa se on tummanvioletti.
Neulakirjani ristipistomallit ovat peräisin ihanasta Kirjo punaista, valkoista ja sinistä -kirjastani.

Käden lämmittimiä

Alkusyksystä päätin neuloa itselleni sormikkaat lämmittämään käsiäni sitten kun syksyn säät kylmenesivät. Olin ihaillut Ravelryssä Candy kane -sormikkaita ja päätin neuloa ne. Tykkäsin kovasti kauniista lehtikuviosta. Nämä olisivat ihanat kuulaisiin ja kylmiin syysaamuihin.

Aloitin neulomaan sormikkaita Wienin reissullani, mikä oli virhe. Huomasin nimittäin melkein heti, että lanka oli liian ohutta näihin sormikkaisiin. Mutta miulla ei ollut mukana muuta matkaneuletta, niinpä siis neuloin ja neuloin.

Kun palasin kotiin, en enää neulonutkaan. Syksyn kylmät tulivat ja menivät. Sormikaskelit loppuivat ja muuttuivat lapaskeleihin. Joululomalla vihdoin päätin, että koska olin neulonut sormikkaita niin pitkälle, neuloisin ne loppuun saakka.

Sormikkaista tuli napakat. Kuviot olisivat tulleet paremmin esille hiukan paksummasta ja pehmeämmästä langasta neulottuina. Kuvat otin tammikuun lopulla pakkasten laannuttua läheisin kosken partaalla.

 

Joululomalla neuloin hetken inspiraatiosta punaiset lapaset, joihin tuli intialainen peukalokiila. Nämäkin olivat matkaneuleena. Paksusta langasta neulottuina ne valmistuivat tuota pikaa. Intialainen peukalokiila oli miulle uusi tuttavuus. Sitä neuloessa en ensin tajunnut ollenkaan, mitä siinä tapahtuu, koska olen tottunut lisäämään silmukoita kiilaa varten. Näissä lapasissa lisättiinkin  kämmentä varten. 

Punaiset lapaset olivat mukana Repoveden kansallispuistossa joululoman lopussa. Oli sen verran kylmä, etten tarennut vaihtaa näitä käteen. Semmoisesta kuvasta peukalokiila olisi näkynyt paremmin.

Punaisten lapasten tiedot on kirjattu tänne ja sormikkaiden tänne.